Muuan lauantai aamu

Näitä päiviä taas, kun keskeneräiset työt tulevat potkimaan sängyn kylkeen kukonlaulun aikaan, vaikka on antanut luvan itselleen nukkua niin pitkää kuin huvittaa.

6:58 näytti kello, kun nousin ylös. Tänään työlistassa on kaksi tärkeää työtä molemmille käsille ja 28 keskeneräistä hommelia vasemmalle kädelle plus muut eteen hyppivät pikkuhommelit.

Kun mitään erityistä aikataulua ei tänään ole, niin aloitin noilla eteen hyppivillä pikkuhommeleilla kuten puhelimen ja kameran akkujen latauksella,digiboksin ajastamisella, kahvinkeitolla, työlistojen päivittämisellä ja hukassa olevien tavaroiden hakemisella.

8:02 - Kokeilen askelmittaria tänään ihan uteliaisuudesta, kuinka paljon sitä työpäivän aikana oikein liikkuu. Työpöydän äärestä jääkaapille ja takaisin on 43 askelta. Saapas nähdä, kuinka paljon kilometrejä ja kuntopisteitä tänään sitten oikein tuleekaan.

Aamupäivä meni kyllä vetkutellessa ja pakoillessa päivän tärkeitä hommeleita. Isoin pikkuhomma, joka on itse asiassa muodostunut melkoisen suureksi riesaksi ja kiukunaiheeksi, on matkatoimistokoneen uudelleen asentelu. Koneen käyttöjärjestelmä levisi viime viikonloppuna Kuopion reissulla, enkä ole saanut sitä sen jälkeen toimimaan kunnolla. Jossain vaiheessa heitin pyyhkeen kehään, kun tiesin, että 18.10. piti tulla Windows 8.1 päivitys, mutta eipä tuo yhtään toimivammalta tunnu.

18.10.2013 pe 15:00 Näin siinä sitten kävi. Eilen minulla oli matkatoimistokoneessa huonosti toimiva Windows 8 käyttis. Nyt uusimpien korjauspäivitysten jälkeen siellä on täysin toimimaton Windows 8.1 käyttis.

18:10.2013 pe 20:00 Aloitin tasan 24 tuntia sitten Windows 8.1 asentamisen. Käynnistämisessä on vielä jotain vikaa, eikä kone suostu sammumaan oikein ja muutama ongelma näyttää olevan vielä vielä käynnistymisen ja sammuttamisen välissä, eikä ainakaan asennuksen nopeudesta ja helppoudesta ole mitään ole mitään hyvää sanottavaa, mutta muuten näyttää nyt lähes toimivan tuo Windows 8.1.

Aamupäivä meni pääosin vetkutellessa Windows 8.1 käynnistyessä uudelleen, Emmerdalea digiboxista sivusilmällä katsoessa 8.1 käynnistyessä uudelleen, siivotessa työpöytää käynnistyessään uudelleen, uudelleen ja lähes kahden viikon reissupäivien jälkeen siivoillessa matkatavaroita ladatessa akkuja Windows 8.1 käynnistyessä uudelleen.

Taidan nyt puolen päivän aikaan tarttua siihen toiseen päivän päätehtävään eli Otsolan kansalaisopiston PILKAHDUKSIA näyttelyn purkamiseen sillä aikaa kun Windows 8.1 käynnistyy uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Entäs mitäs kertoo askelmittari aamupäivän vetkuttelusta ja toimistoaamupäivästäni? 723 turhaa askelta, kun ei ole mitään järkevää saanut vielä aikaiseksi ja 397 metriä kävelty eteenpäin pääsemattä mihinkään.

Näitä lauantaiaamuja taas.

Josko sitten iltapäivällä pääsisin siihen toiseen päivän päätyöhön vähän paremmalla tuurilla, kun käynnistän työpäiväni uudelleen.

Muuan keskiviikko

Parin tiukkaa kohtuullisen onnistunutta työpäivää takana ja ajattelin palkita itseäni nukkumassa tänään keskiviikkona peräti 7:00 saakka. 5:53 oli kello, kun totesin vetkuttelemisen sängyssä olevan turhaa, joten tulin sitten vetkuttelemaan työpöydän ääreen.

Vaikka olen viime päivinä saanut koko joukon keskeneräisinä ahdistavia työtehtäviä pois päiväjärjestyksestä, nyt ahdistaa keskeneräiset editointityöt ja niiden hallita, tai oikeastaa hallitsemattomuus. Muutama viikko sitten sain keskeneräisten editointien lista pienenemään ensimmäistä kertaa yli vuoteen alle 20 työn, mutta nyt viime viikkoin on ollut vain kurssitus- ja kuvauspäiviä, eikä mitään editointivuori ole madaltunut yhtään vaan on ryöpsähtänyt lukuun 31 keskeneräistä.

Tällä viikolla on edessä vielä 4 palkallista dead-linea ja muutama palkaton, joten ne tyynyn alla ei oikein vain tullut nukuttua aamulla.

Tänään on siis tarkoitus pitää tiukka editointipäivä ja saada edes jotain tuosta typerästä ja mahdottomasta editointilistasta pois. Periaatteessa minun pitäisi pystyä editoimaan koko päivän paria keskeytystä lukuunottamatta. Välillä pitää mennä Validia Porin elokuvaryhmän kanssa edistämään - mitäpä muutakaan - paria keskeneräistä editointijuttua. Muutaman posti pitää saada eteenpäin ja päikkärikin on päiväohjelmassa, jos muut työhömpötykset saisi siirrettyä eteenpäin tältä päivältä.

Nyt on ensimmäinen työtunti mennyt kissan ruokkimiseen ja potkaisemiseksi pihalle, varmuuskopiointiin, kahvinkeittoon, lehdenlukuun, päivän sähköpostien tutkimiseen, tiskikoneen täyttöön yms. joten verukkeet on käytetty loppuun ja päivän todellinen vääntö alkakoon.

Katsotaanpas miten äijän käy.

Kommentti 9:39

Nyt Validian elokuvaryhmän kanssa editoimaan, mutta näin siinä aamulla kävi. Varsinaiseen editointityöhön meni 12 minuuttia, jonka aloittamista olin pari viikkoa jahkaillut siksi, että korjauksen jälkitöihin tiesin menevän vähäsen enemmän aikaa;

7:22 Korjaus 7:34 Esitysfromaattiin tallennus 7:37 Tauko 7:42 Testaus ja tarkistus 7:47 Lataaminen 7:49 Applen QuickTime ongelmaratkaisua ja uudelleen julkaisu 7:57 Odottelua ja muita tehtäviä 8:15 Testaus ja tarkistus 8:24 Uudelleenjulkaisu ja korjaukset 8:33 Selvä? Arkistointi ja varmuuskopiointi 8:45 Ok.

Nyt Validiaan editoimaan.

Kommentti 12:15

Tämä on taas sellaista työmatematiikkaa, mistä en alkuunkaan tykkää. Aamulla oli 31 keskeneräistä editointityötä edessä, yksi tuli valmiiksi ja nyt keskeneräisiä tähän aikaan päivästä on 32.

Validian editointi sujui hyvin. Kerro se museolle -episodista tulee hieno, pientä viimeistelyä vaille enää. Mutta olisiko nyt aamupalan aika jo? Niin kiire ei saa olla, etteikö päivässä ehdi aamupalaa syömään.

Kommentti 14:23

Sillä aikaa kun pidin aamupala- ja päivällistunnin sekä humputin omia asioita, editointilista on kasvanut taas yhdellä työllä, joten 33 näyttää olevan nyt luku. Nyt kyllä väsyttää, mutta onneksi ei ole niin kiire, etteikö ehtisi mennä pienille päivänokosille. Näyttää vähän siltä tänäänkin, etteivät työt tuosta mihinkään karkaa sillä aikaa.

Tilanne 17:12

Nokoset auttoivat ja 16:00 aloitin päivän toisen puoliskon. Sain viimeisteltyä Validia Pori elokuvaryhmän Kerro se museolle -episodin. Nyt tuossa taustalla ladataan videota Satakunnan Museon sivulle ja jännitetään, miten se onnistuu. Videon parhaasta esitysformaatista ei ole hajuakaan, mutta kokeilen nyt ensin MP4 formaatilla. Nyt alkaa kirkastua ensimmäistä kertaa tänään tuo työtilanne edoitoinnin suhteen, enää 32 keskeneräistä työtä jäljellä.

20:55

Ei onnistunut videon lataaminen Satakunnan Mueson sivuille. 4 minuutin videon lataamista oli kestänyt 3 ja puoli tuntia, eikä mitään näyttänyt tapahtuvan, joten se siitä. Ladataan se sitten YouTube sivulle ja laitetaan linkki Satakunnan Museon sivulle. Tosin tähänkin lataamiseen menee tunti.

Tuossa välissä heitin Me Itse YouTube kanavalle Porin seudun kansalaisopiston Sosiaalisen median kurssin mainoksen. Eipä tuonkaan viimeistelyyn mennyt juuri aikaa, mutta latauksineen ja markkinointeineen puolitoista tuntia tuohonkin hurahti samaan aikaan kun Kerro se museolle videon lataus jumitti toisen koneen.

31. editointityötä enää jäljellä, saman verran kuin aamulla. Eipähän sitten ainakaan lisääntynyt.

Tässä vielä näytille tämän päivän ensi-esitys, Validia Pori elokuvaryhmän kanssa päivällä raakaleikattu ja illalla viimeistelty kauppamuistojuttu.

Päivän saldo on siis kolme editointityötä pois päiväjärjestyksestä ja kolme uutta tullut tilalle. Plusmiinusnollapäivä siis? Varsinaista tehokasta editointiaikaa on ollut aika vähän, mutta videoiden julkaisuihin, lataamiseen ja ongelmaratkomiseen on mennyt aikaa sitäkin enemmän.

Raportointi tästä päivästä saa luvan päättyä nyt, kun alan iltapuhteeksi nyt 21.52 editoimaan koulutusvideota yksinyrittäjän hyvinvoinnista, jonka dead-line on huomenna iltapäivällä. Ei siis tänäänkään mitään niin erinomaista uutta Länsirintamalta, sitä tavallista vaan.

Ps. 22:35

Museojutun linkitys Satakunnan Museon sivullekin sitten ratkesi vahingossa muutamassa minuutissa.

Sopii siis käydä sielläkin tutkimassa sivuja
http://www.kerromuseolle.fi 

Lopputyöviikko torstaista toimettomuuteen

Työseurantaviikon 11. ja 12. työpäivät levisivät kuin harakat taivaalle. Pienen aikaa torstai aamulla jaksoin, koitin saada jotain aikaan ja sitten riitti kiitti.

Pankkitilin kannalta viikko oli onneton, kaksi palkallista työtuntia vain. Työtunteja allakan mukaan tuli kuitenkin 30, mitä lie yleishyödyllistä, pakollista ja palkatonta hömppää.

Freelancerin etuja on se, että jos ei työ maita, niin sitä voi aina siirtää. Jos on tehottomia työtunteja, niin parasta tehdä jotain muuta. Onhan se työnanjankin etu, ei tarvitse maksaa luppoajasta vaan oikeasta reaalisesta työajasta.

Huonoja puolia tietty on se, että luppo- ja rospuuttoajoista ei kukaan maksa mitään. Vain laskut ja menot ovat säännöllisiä.

Hyviä puolia kotihommissa on tietty mukavat työmatkat ja se, että pääsee tekemään hommia silloin, kun siihen on paras mahdollinen aika ja on jotakuinkin tehokas ja valmis tekemään hommia. Paitsi silloin kuin hommia on liikaa.

Huonoja puolia taas se, että kun työhommat menevät oikein sekaisin ja päällekkäin, on myös koti sen näköinen hyrskynmyrskyn. Työ- ja vapaa-ajan väliset viivat muuttuvat mosaiikiksi, kun pitäisi tehdä kotihommia, keskeneräisiä työasioita putkahtelee sieltä ja täältä.

Aloitin kotihommat tiskaamisella, tavaroiden siirtelyllä oikeille paikoilleen ja sitten aloin pohtia kodin digitaalisia ongelmia analogisten LP levyjen soidessa taustalla juuri niin kuin pitääkin.

Meidän koti on jossain ihmeen katvealueessa ja digiboxit sekoavat muutaman kerran vuodessa, yleensä silloin kun Eurajoen linkkimastoon tehdään jotain parannuspäivityksiä. Nytkin meillä on anteeneja ympäri taloa 4 kpl, jotka toimivat joko satunnunnaisesti tai ei lainkaan. Sitten kun saa jossain digitaalilähetykset anteenin signaaleja metsästäessä jotenkuten toimimaan, kodissamme pitää hiipiä hipihiljaa aivastamatta, jotta asemat pysyvät paikoillaan.

Tallentava digiboxi on minun työssäni aika ehdoton, haluan katsoa tiettyjä ohjelmia, mutta ne itse asiassa melkein kaikki tulevat siihen aikaan, kun  minun työvireeni on parhaimmillaan. Nyt kun meillä kotona on ollut kuukauden verran asemat hukassa ja tallentavat digiboxit solmussa, olen joutunut käyttämään parasta työaikaani mm. Star Trek the Next Generation seuraamiseen. Ja mikä itku, Emmerdale tulee samaan aikaan. Emmerdalet onneksi pystyy katsomaan Katsomosta jälkikäteen.

Päätin siis pitää vapaapäivän kesken kaiken, keskittyä digiboxien ja TV kanavien kanssa tappelemiseen, jotta sitten seuraavilla työviikoilla voin keskittyä parhaaseen työaikaan oikeisiin ansiotöihin. Asiathan pitää elämässä laittaa tärkeysjärjestykseen. Sehän on minun maailmassani kristallinkirkkaasti selvää, mikään työasia ei voi olla tärkeämpää kuin Star Trek the Next Generationin seuraaminen. Nyt kun taas saisin tallentavat digiboxit toimimaan, niin ongelmaahan ei taas enää olisi.

Näin siinä sitten kävi;

Sähköihmemies MacImpolan ihmeelliset seikkailut digitaalisessa maailmassa jatkuvat. Aamulla oli kotona ja työhuoneella yksi täysin toimiva televisio ja kaksi huonoa digitaalimössöä tuottaavaa toosaa sekä kaksi toimimatonta tallentavaa digiboxia. Nyt kiivaiden taisteluiden jälkeen 2 televisiota toimii ja yksi lakkasi kokonaan toimimasta sekä toinen tallentavista digiboxeista on antautunut taas käytettäväksi. Tilanne siis 2-1, eli pisteet niukasti kotiin.

Iltapäivällä oli sitten lähtö Turkuun. Ei oikeastaan mikään työasia, luottamustehtävä enemmänkin, kyllä minun SEKKin puheenjohtajana pitää kunnioittaa läsnäolollani Myrsky hankkeen näytelmää Turun kaupunginteatterissa. Mukana oli SEKKistä väkeä kokonainen pikkubussillinen, reissu oli antoisa ja mukava kaikin puolin. Mukava välihetki pakollisen puurtamisen lomassa ilman että on niska limassa.

Edellisenä päivänä olin toimertunut kävelylenkille pitkästä aikaa ja päätin jatkaa hyvää sarjaa. Kävelin kaupungille SEKKiin, joten jo toinen lenkkipäivä perätysten.

Tässä kuva ajatuksistani, jonka otin kävelymatkalla ja joka kuvastaa aika hyvin työelämääni nyt synkkine tulevaisuuden näkymineen.

Perjantai 21. päivä

Perjantaina koitin uudelleen päästä työnsyrjään kiinni, mutta jouduin sivupoluille maksaessani laskuja. Sitten vain meni yli puoli päivää koittaessa setviä DNA laskutuksen sotkuja, joista sitten osa selvisi ja osa ei. Tapauksen selittämiseen tarvittaisiin vissiin oma blogi, joten olkoon tämä tässä. Joka tapauksessa kun meitä kaksi ihmistä selvitti DNA laskutuksen sotkuja, niin 40,- tuli "tienattua", kun otti asioista selvää. Ei kovin hyvä päivätinki kahdelle ihmiselle yhteensä, kun kummallakin oli kuitenkin palkaton vapaapäivä.

Vapaapäiväksihän tuo meni. Ainakin osittain. Lähdettiin sitten kotiseuturetkellä, metsään kävelylle ja vanhoja Mediavaunu-, Myötätuulen viesti ym. MEKA TV reittejä tarkistelemaan Kourijärvelle, Rudanmaalle, Inhottujärvelle, Lassilaan, Karhijärvelle, Kairilaan ja Pomarkkuun. Kyllä tuli vähän surku olo, kun niin monet maaseudun vireät toiminnat ja reitit olivat enimmäkseen niin pahasti rapistuneet ihan muutamassa vuodessa. Kyllä reitti Satakunta on surkeassa jamassa ja Porissa varsinkin.

Vapaalla lauantaina ja sunnuntainakin - ainakin melkein

Lauantain heräsin kello 6:00, vaikka olisi pitänyt saada ja olisi voinut nukkua pidempään. Päässä vain alkoi velloa omat YT-neuvottelut, ei voi mitään. Tässä yhden ihmisen yrityksessä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään YT-neuvotteluiden kulusta, kun joutuu tekemään päätökset vain itse ja kaiken muunkin.

Lähdin sitten kokolailla aamutuimaan Porin Isometsään 7,5 kilometrin lenkille. Harvoja asioita, mistä Porissa voi olla oikeasti ylpeä, on liikuntamahdollisuudet, mutta kyllä vain huonoon kuntoon oli päässyt Isometsän lenkkipolutkin, varsinkin tuo 7,5 km lenkki, jonka ylläpito kaikessa hiljaisuudessa on lopetettu? Melkoista mutavellia oltiin kaivinkoneilla sinne tehty ja jos vieraspaikkakuntalainen olisi seurannut muutamaa opastetta ja opasteiden puuttumista, olisi eksynyt varmasti. Voi surku, mihin Pori menet näiden hienojen retkeilyreittien ja kuntopolkujen kanssa? 

Ilta menikin sitten kokonaan hienossa seurassa perheystävän 50 vuotisjuhlassa. Paitsi että kun olin rämpinyt tuolla Porin kaupungin mutavelleissä aika rankan lenkin, minulla meni hartiat kokonaan jumiin ja olin kyllä aika kipeänä, mutta sehän on nyt taas ihan toinen juttu se.

Sunnuntai työviikon lopettaa

Vapaapäivä työasiat mielessä. Minulle ei sopisi säännöllinen työ viisi päivää viikossa ja kaksi vapaata. Säännöllinen työaika on minulle kauhistus. 

Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä.

Minulle sopii tällainen viljelijän luova työ, silloin kylvetään kuin kelit sen sallivat. Silloin kerätään sato, kun on sopiva keli. Silloin kun on töitä ne tehdään niin hyvin kuin osataan. Luppo- ja rospuuttoaikoina huolletaan kalustoa, päivitetään ohjelmistoja, opetellaan uusien ohjelmien käyttöä sitä ajatellen, että kiireaikoina aikaa ei ole muuhun kuin välttämättömään. Silloin on oltava työkalut kunnossa ja pää timmissä. 

Tänään siis huolsin tärkeimpää työkaluani, itseäni. Mietintämyssy löysästi silmillä tein mitä huvitti, en stressannut, kävin lenkillä ja join pari lasillista punaviiniä ennen saunaanmenoa. 

Työviikon 9. ja 10. päivä

Oikeasti työallakassa on tällä viikolla vain 2 työtuntia. Varsinainen työviikko alkoi tänään keskiviikkona 10:00 ja päättyi 11:30. Viikon työtehtävä oli Otsolan kansalaisopiston Validia Pori elokuvaryhmä vetäminen.

Koko alkuviikko on mennyt johonkin ihme hömppäämiseen noita kahta Validia kurssituntia lukuunottamatta. Muutama editointityö (itse asiassa 25 kpl) olisi tuossa tuomassa leipää pöytään, mutta en toimerru millään alottamaan niitä, kun dead-linet ovat vielä niin pitkällä.

Eilen, viikon 9. työpäivänä heräsin taas ilman kellonsoittoa 7 maissa, ajattelin tehdä vähän rästihommia pois, mutta johonkin ihan muuhun meni taas tuokin palkaton työaika. Varmuukopiointeihin, levyjärjestelyihin, syksyn kurssien suunnitteluun, inventaarioihin, laitekorjauksiin, ohjelmapäivityksiin, koulutusmateriaalin kokoamiseen ja niin edelleen.

Syksyä rakennellessa huomasin, että pian pitäisi alkaa tekemään ensi vuoden toimintasuunnitelmia. Siitä tuleekin tänä syksynä vielä hankala homma, tulevaisuuden näkymät ja mahdollisuuden ovat nyt huonoimmat kymmeneen vuoteen, mitään kantavaa projektia ei ensi vuonna ole MEKA TV toiminnalla tiedossa.

Yleensä minusta on hauska tehdä toimintasuunnitelmia seuravaksi vuodeksi, mutta tänä vuonna se on erityisen vaikeaa. Pitäisi keksiä joku taikatemppu, millä voisi nyhjäistä jotain tyhjästä. Mieluummin tekisin ensi vuonna jotain oikeita hommia kuin taikatemppuja.

FB 18.9.2012

Yhden jumissa olleen skannerin sain toimimaan ja yhden kiusallisen ajuriongelman korjattua, jotka ovatkin kiusanneet minua monta kuukautta. Mutta väritulostinta en saanut korjattua, tästä tuleekin sitten vain lelu vesilinnuille.

Sitten vain piti päivällä vähän tuulettaa päätä, kävimme huviajelulla Raumalla syömässä ja kaupassa. Iltanokosten ja Star Trekin katselun jälkeen naulitsin vielä illalla kolmeksi tunniksi itseni työpöydän ääreen saamatta mitään näkyvää aikaan.

Tänään keskiviikkona työviikon 10. päivänä aloitin kurssimainosten tekemisellä, postittamisella ja markkinoinnilla. Porin seudun kansalaisopiston erityisryhmien mediakurssi alkaa näyttää melkoisen hyvältä paketilta nyt.

Validia kurssin jälkeen puolen päivän maissa en sitten taas saanutkaan mitään aikaan. Haettiin kotiin Mammuttimarkkinoilta edullinen väritulostin puolihintaisine tulostinmusteineen, joten nyt on taas väritulostinkin skannereineen käytössä parin kuukauden toimintakatkon jälkeen. 

Niin ja yksi työ ja työnantaja taisi tulla lisää syksyn allakkaan ensi viikosta alkaen. Vaikka ei nyt päätyötä ja -työnantajaa olekaan, ehkä 10 työnantajan sivutuloilla pärjätään tämä syksy ihan kohtuullisesti, vaikka tällaisia puoliluppopäiviä muutaman tulisikin.

Kaipa näillä puolivetelillä tehottomilla ja taloudellisesti tuottamattomillakin päivillä joku syynsä on. Ensi viikosta alkaa taas sellainen neljän viikon työrumba, että jaksamista kysytään taas.

Yhteen asiaan olen kyllä tänään tyytyväinenkin, sain itsestäni sen verran irti, että tein pitkän kävelylenkin ja se kyllä teki hyvää. Omiakin akkuja pitää saada ladattua, että jaksaa.

Työviikon 8. päivä

Vaikka kuinka olin päättänyt, että kohtuullisen rankan työviikolopun jälkeen herään vasta kun huvittaa, ei tosiaankan olisi huvittanut herätä kello neljä aamulla. Kun oli käynyt selväksi, ettei enää unta tulisi, hääräsin työhuoneella kolmisen tuntia ja meni päivänokosille jo kello 7 aamulla.

Työpäivästä näytti siis tulevan tehokas, kun päivänokosetkin oli ruksattu pois työlistasta jo aamupäivällä. Vaan toisin kävi. Päivä tuhraantui pähkäillessä laskujen maksamista ja laskuttamista. Melkoisten fakiiritemppujen jälkeen sainkin sitten kaikki akuutit laskut maksettua ja jopa pari laskutusta lähti eteenpäin.

Kuvaavaa tämän päivän puuhasteluille on tämänkaltainen toiminta; ajattelin, että hoidan asian kerrallaan. Ensin otin yhden paperin käsiini, vesimittarin kirjauspyynnön. Kun oli menossa lukemaan mittaria, huomasin, että välivarasto oli tupaten täynnä tavaraa, joten ensi piti raivata tie  pannuhuoneeseen, missä vesimittari on. Kun vein eilisen esityksen äänikalustoa varastoon, oli sieltä lamppu palanut. Kun olin hakemassa lamppua, siivouskaapin edustalla oli eilen jättämiä laukkuja edessä. Sitten aloin purkaa laukkuja, jotka oli tietenkin kiireessä pakattu väärin, joten oikeita tavaroita viedessäni oikeille paikoille. Kalustoa siirtäessä huomasin, että yhden kameran akku piti laittaa lataukseen. Kameran laturia hakiessa löysin taas tuon vesimittarin kirjauspyynnön, mutta edelleen pannuhuoneen oven edessä oli tavaraa, joiden paikka oikeastaan oli autotallissa. Viedessäni autotalliin oikeita tavaroita alkoikin tulla sitten jo niin väsy ja nälkä, että piti tehdä ruokaa. Ja niin edelleen. Joka tapauksessa, kun aloitin puolen päivän aikaan lukemaan vesimittaria, sain kyllä tällä kierroksella kaikenlaista aikaan, mutta nippanappa ehdin viemään sen päivä postiin ennen iltaa.

Että tällainen päivä. Monta pientä mitätöntä asiaa on siis hoidettu pois silmistä.

Iltapalaksi viimeistelin eilisen ensi-illan Ahlaste tuupi Onnenkallio TALENTin. Pieniin korjauksiin ja viilauksiin meni vielä pari tuntia ennenkuin olin siinä määrin tyytyväinen, että sen voi julkaista.

Ja tässä se on; Onnenkallio TALENT

Entäs sitten kun editointihomma on valmis? Ne pakolliset rutiinitehtävät. Ensi homma on tietty projektin varmuuskopiointi. Sitten se konvertoidaan WMV -tiedostoksi ja pukataan YouTubeen. Samalla kun YouTube pukkaus etenee, juttu masteroidaan AVI tiedostoksi ja tallennetaan myös esityskelpoiseksi MPEG tiedostoksi. Minkä jälkeen ne tietty masterit ja arkistot varmuuskopioidaan. Kun homma on valmis YouTubessa nähtäväksi, käydään asianmukainen markkinointikierros asianomaisille tahoille Facebookissa, Twitterissä ja Google plussassa. Sitten tiedot päivitetään MEKA TV sivuille, ansioluetteloon ja arkistointilistauksiin. Joista sitten tietty tehdään vielä varmuuskopiot.

Ja sitten jos tarmoa riittää, niin päristellään rumpuja tekemisistä sitten vielä täällä.

Joku sanoi eilen, että minun työ näyttää helpolta kun osaa. Helppoudesta en osaa sanoa, mutta turhan monimutkaista tämä on kyllä. Ja kuulostaa työläältä, mutta näillä rutiineilla koitan viimeiseen asti välttää sitä, ettei tarvitse mitään samaa hommaa kahteen kertaan tehdä. Sen verran laiska ihminen olen, yksi kerta riittää kiitos. Ja varmuuskopio päälle.

Lauantaina yötyömyöhään

Työviikon 6. seurantapäivän muutamat merkinnät ehdin ja jaksan tehdä vasta yömyöhään, kun alan dead-line ihmisenä vasta päästä editoinnin makuun. Huominen Ahlaste tuupin ensi-ilta ja huomisen päivän suunnittelu muutenkin on vielä tässä alkutekijöissään. Eilinen haahuilupäivä siis vähän kostautui, mutta eihän tässä mitään uutta ole.

Kansalaisopistojen MEKA TV kurssit Huittisten seudun kansalaisopistossa ovat kerran kuussa lauantaisin, mikä sopii minulle kaikin puolin hyvin. Kolmesta tunnin lasten ja nuorten elokuvakurssista sekä neljän tunnin erityisryhmien elokuvapiirista matkakuluineen tulee täysi päivätienesti.

Suunnitteluineen, pakkaamisineen ja kursseineen näistä tulee kutakuinkin 10 tunnin menetys vapaa-ajasta. Ja sen jälkeen kun heräsin seitsemän maissa aamulla, seuraava tauko tuleekin sitten kutakuinkin vähän ennen viittä illalla. Hulinapäivä siis, mutta myös selkeä palkkatyöpäivä eikä mihinkään ylimääräiseen haahuiluun tarvitse eikä ehdi sortua.

Iltasella tuli käytyä kaupassa ja pienillä iltanokosilla. Iltayhdeksältä taas alkoivat väsyneet aivot toimia sillä lailla, että nyt editointi sujuu. On sen verran väsynyt, ettei jaksa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan ja näinhän se sitten menee, dead-line ihmisen arki.

Muutama perjantaimerkintä

Työviikon 5. seurantapäivän merkintöjä ei ole kovin montaa. Aamu käynnistyi ilman kellonsoittoa, väänsin aamupäivällä kolmisen tuntia kaiken maailman syksyn laskelmia, suunnitelmia ja laitoin kursseja järjestykseen. 

Päivällä pidin vapaata ja iltaseitsemän jälkeen tuli haahuiltua nelisen tuntia jotain olematonta työpöydän ääressä. Välillä on vain pakko pitää vähän tällaisia välipäiviä, jotta voi miettiä ja pitää mietintämyssyä löysästi silmillä, miten tässä oikein jatkaa.

Vähäsen on veto viidentenä työpäivänä ja varsinkin kun tietää, että seitsemän työpäivää on vielä edessä ennen seuraavaa vapaata. Ja varsinkin kun kaksi seuraavaa päivää on aika tiukkaa ja pitkää päivää. Sallin itselleni siis tämän päivän haahuilun.

Tulin laskeneeksi talousasioita vatvoessa ja laskuja maksaessa freelancerina olemisen arkea pohtiessa, että minun pakolliset ja säännölliset menot ovat noin 800,- kuukaudessa. Sen verran siis pitää tienata kuukaudessa ensin, että alkaa saamaan jotain palkkaa itselleenkin.

Syyskuussa, kun kurssit ovat vasta alkamassa, minulle tulee 22 säännöllistä palkkatyötuntia. Muutamalla taidetoimikunnan työskentelyavustupäivällä ja muutamalla silpputyöllä pääsen pääsen +-0 tulokseen kaikkien menojen ja tulojen suhteen, joten kohtuullinen kuukausi on tulossa taloudellisessa mielessä.

Tein laskelmia yhteen tarjouspyyntöön ja jos tuo 8 päivän homma menee läpi, talous on turvattu loppuvuodeksi. Eniten päänsärkyä aiheuttaa vuodenvaihde, jolloin on tiedossa 4 viikkoa, jolloin ei ole mitään tuloja tiedossa. Ajatus siitä, että pitää mennä ensimmäistä kertaa kolkuttelemaan työvoimatoimiston ovia kymmeneen vuoteen tuntuu vastenmieliseltä. 

On tämä vaan aika tasapainottelua epäsäännöllisten tulojen ja säännöllisten menojen kanssa elämäminen. 

Jossain mielessä on hieman rauhoittavaakin, että tässä taloudellisessa keikuttelussa yksi asia tuntuu pysyvän vakioina; MEKA TV talous on ollut, on ja näyttää pysyvänkin vakaasti puhtaassa nollassa. Sitä ei näytä mitkään talouden tuulihatut eikä pörssikurssit keinuttavan.

Torstain toivottomuutta

Työseurannan 4. päivänä en laittanut herätyskelloa soimaan. Ajattelin, että nukun niin pitkään kuin unta riittää ja aloitan päivän aherruksen virkeänä sitten vasta.

Heräsin sitten 5:45 ja 5:50 totesin tilanteen toivottomaksi unen suhteen, kun keskeneräiset editointityöt hyökkäsivät päälle. Väänsin itseni ylös sängystä työpöydän ääreen, mutta sen verran nyt väsymys painaa puurtajaa, että aamutoimiin meni tehokkaan 10 minuutin sijaan 16 minuuttia tällä kertaa.

Sen sijaan, että olisin alkanut tarmokkaasti vääntämään päivän editointisumaa, jämähdin Tampereen kaupungin YouTube sivuille, jossa oli julkaisu Tampereen kaupungin kehitysvammaisten toimintakeskuksen Wärjäämön lyhytelokuva "Ihminen on se mikä luonnostaan on".

Täytyypä nostaa hattua Tampereen kaupungille ja heidän YouTube kanavalle. Siellä nostetaan virallisilla kaupungin sivuilla kehitysvammaisten tekemä elokuva esille hienosti. Muutenkin siellä tulee viittomakieli ja lasten sekä nuorten asioita tasapuolisesti esille kaupunginvaltuuston kokousten ohella.

Sitten vain jäin miettimään Porin kaupungin suhtautumista porilaiseen yhteisöelokuvatuotantoon, kansalaisjournalismiin ja mediakasvatustoimintaan. Eihän sitä nyt vaan kukaan omalla maallaan? 

Itse asiassa Porissa ei mene kovinkaan huonosti. SEKKin ja Porin kaupungin asiat ovat oikeastaan niin hyvin kuin voivat niukkeneviin olosuhteisiin nähden olla. SEKKin toiminta on periaatteessa hyvin huomioitu ja ollaan kohtuullisen hyvin tapahtumien keskipisteissa, mutta jotenkin vain tätä SEKK/MEKA TV erityisosaamista oikein osata tai haluta täällä hyödyntää siinä määrin kuin se oikeasti olisi mahdollista.

Varsinkin omassa työssäni MEKA TV ja Me Itse Porin toiminnan näkyvyys ja hyödynnettävyys on Porissa olematonta. Tampereella ja Varsinais-Suomessa MEKA TV toiminta huomataan paljon paremmin. Se näkyy myös pankkitileissä ja työmatkojen pituuksissa. Hyvin kuvaavaa taitaa olla oikeastaan se, että olen porilaisena käynyt pokkaamassa Raumalta 3 huomionosoitusta ja palkintoa, mutta Porissa en muistaakseni yhtäkään. Ne jotka tietävät porilaisten ja raumalaisten leikkimieliset kisailut, tämä on kutakuinkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Näistä palkattomista pähkäilyistä suivaantuneena päivitin samalla "Pori Porimmaksi" soittolistan. Kyllä meillä vaan täällä osataan!

Ja nyt klo 8:08 uusi yritys tarttua kiinni päivän palkallisiin töihin.

MEKA TV toimintaa Porissa

Katsotaanpas mikä on MEKA TV tarjonta Porissa syksyllä 2012, toisin sanoen mihin on olemassa tuki ja rahoitus.

5.9. käytiin lyömässä rumpuja Porin kulttuuritoimen "Kulttuuri saavutettavaksi  Satakunnassa" loppuseminaarissa.

Porin seudun kansalaisopistossa alkaa 25.9. erityisryhmien sosiaalisen median  kurssi, jonka vaatimaton lopputyö on järjestää järjestyksessään 5. valtakunnallinen erityisryhmien elokuvaseminaari 4.12.2012. Seminaarin varsinainen rahoitus on vielä 0 euroa, mutta tekijät ja tilat on ok. Tänne sisältyy myös Porin Me Itse toiminta.

Otsolan kansalaisopiston puitteissa tehdään elokuvia Sanoista eläviksi kuviksi - elokuvakurssilla liikuntavammaisille Validiassa.

Ahlaisten nuorisoseuran Ahlaste tuupille järjestyy muutama lyhytkurssi syksyllä.

Pieni tuskanhuudahdus editointipöydän takaa 9:33

Aamulla minulla oli 26 keskeneräistä editointityötä työpöydällä. Nyt niitä on 27. Argh! Oikeasti editoinnin muutenkin pitäisi viedä vain 1/4 osaa arvioidusta työajastani, jotta ehtisin tekemiään jotain muutakin. Nyt tuntuu, että editoinnista on tulossa kokopäivän painajainen. 

Iltapäivämerkintä 14:41

Vihdoinkin sain yhden isohkon ja vähän työläänkin roikkuvat editointityön pois käsistä. Juttu on kuvattu sillä mielellä, että tästä saadaan juttu valmiiksi että hups vaan, mutta 8 raakaa työtuntia siihen vain meni. Ei kovin tehokkaita työtunteja, kun on muita hommia riesana tuolla jossain taustalla vaanimassa kokoajan, mutta kuitenkin.

Iltamerkintä vielä

16:00 oli tapaaminen Ahlaste tuupin kanssa, jossa päätettiin 16.9. Grande Finalin ohjelma ja pohdittiin samalla jatkoa. Projekti on virallisesti päättynyt, mutta Ahlaisten nuorisoseura jatkaa hanketta vielä vähän eteenpäin, että saadaan loputkin keskeneräiset hommelit pois käsistä.

Sitten taas kotona 17:30 ja siihen sai työpäivän pituus riittää. Korkeintaan päivätän allakat ja niin edelleen.

Ps. 23:06

Allakoiden päivittämiseen ja tiedon hakemiseen mietintämyssyyn meni kyllä sitten vielä pari tuntia vapaa-ajastani hukkaan. Vai menikö hukkaan? Kerron sen sitten ensi vuonna tähän aikaan vuodesta.

Pikkulauantai mielessäin

Eipä taida tulla tänään työviikon pikkulauantaita, työviikon pikkulauantai ja puoliväli taitaa tulla vasta isona lauantaina tällä viikolla. Viikolopuksi on kolme kurssia suunnittelupöydällä toteutettavaksi ja Ahlaste tuupin Grande Finale -päätös. Viikolla taas ei kehtaa pitää vapaapäiviä, kun on kaikki niin riipin raapin kesken, joten 12 päivän työviikko taitaa olla menossa. Maanantaina asettamasta editointiaikataulustani olen nyt 2,8 lyhytelokuvaa jäljessä.

Kello soi 7:30 ja ihme kyllä pääsin tehokkaasti työpäivän alkuun. Jos kotona työskentelyssä on haittansa niin on siinä etunsakin. Jos aamupäivän oikein ahkeroi, voi palkaksi hyvästä työstä saada päikkärit.

Rutiiniaamuna käyn ensin laittamassa työkoneen päälle. Samalla kun kone käynnistyy, laitan kahvikeittimen päälle ja käyn lukemassa vessassa aamulehden. Yleensä olen täydessä työkunnossa kahvikupin kera työpöydän ääressä 10 minuutissa. Tehokasta eikös vaan?

Aamu 8:00 mennessä olin saanut päivän postit luettua, valmistelua päivän Validia kurssi, siirtänyt Validian Yyteri-materiaalin editointilevylle ja laittanut Otsolan kansalaisopiston opistopaperit ajan tasalle. Allakkaan on merkitty tänään 2 tuntia palkallisia työtunteja, joten sitä varten on kaikki nyt valmiina.

8:00 jälkeen päivän muut työt muuttuvatkin  epämääräisiksi. Päivän kurssi kun on aamupäivällä, niin ei voi oikein aloittaa mitään editointityötäkään, ei vain pysty keskittymään. Aamun sormitreenauksesti otankin sitten MEKA TV nettisivujen päivittämisen, 4H Alastaron elokuvaillan suunnittelun ja markkinoinnin aloittamisen, eilisen päivän työtiedostojen synkronisoinnin ja varmuuskopioinnin ja niin edelleen. Jotain vähän koko ajan oikealla ja vasemmalla kädellä, mutta ensimmäisen aamupuolituntisen työtehokkuudesta ei ole enää merkkiäkään.

Näitä naputellessa siis välillä vilkuillen kelloa, jahka se tulisi 9:37, jolloin muutun taas minuuttiaikataulun mukaiseksi tarkaksi ja tehokkaaksi työssäkäyvän yhteiskunnan jäseneksi.

Iltapäiväbluussia

Aamutehokkudesta ei kyllä sitten ollut juuri mitään hyötyä. Tietenkin lähtökiireissä unohdin puolen editointimateriaalista väärälle editointilevylle ja kotiin. Vahinko ei nyt sitten ollutkaan kovin kaksinen ja saimme porukalla tehtyä Yyterin dyyneillä leffan raakaleikkauksen. Ja harvinaista kyllä, olen päivän antiin kohtuullisen tyytyväinen. Olen enää 2,55 lyhytelokuvaa aikataulusta jäljessä.

Onnistuneen aamupäivän annin jälkeen pidänkin nyt vähän siestaa, hoitelen kotijuttuja ja palaan työpöydän ääreen sitten kun huvittaa.

Yökirjaus 23:07

Palasin työpöydän ääreen 16:00 ja pari tuntia meni sekalaisissa viritelmissä aloittaa joku juttu. Oikeastaan monta juttua tuli aloitettua, mutta ei yhtään päätettyä. Illalla ja alkuyöstä tuli vielä väännettyä pari tuntia Ahlaste tuupin viimeisiä uutisia, mutta ei valmista siitäkään. Nyt ollaan enää vain 2,05  juttua editointiaikataulusta jäljessä.

Tiimalasissa tiistai

Herätys oli 7:30, mutta heräsin taas ennen herätyskelloa 7:11. Työpäivä myllertää mielessä jo heti aamulla. Tänään on päiväohjelmassa vain vuosi 2020. Lähdetään Räikkälän Ykin kanssa pohtimaan SEKKin tulevaisuutta Diges Oy:n strategiasparraukseen. Mukaan piti tulla SEKKin hallituksesta Annukka Tuppurainen, mutta hänen lapsi oli sairastunut, eikä Annukka pääsekään mukaan. Mikä on aika harmi, olisi tullut vähän jotain muitakin näkemyksiä SEKKin tulevaisuuteen kuin vain meidän vanhojen ukkojen.

Tämä on taas näitä päiviä, jolloin ei palkkaa tipu mistään, joten Rummunlyöntipäiväksi menee ja erittäin antoisaksi sellaiseksi. Tulevaisuutta on aina hauska ideoida, suunnitella ja luoda siitä kauhukuvia.

Tulevaisuuden ennakointi ja ennustajaukkona oleminen onkin oikeastaan aika tärkeä syy, miksi MEKA TV porskuttaa vaikeuksista huolimatta. Rahaa ei toiminnan kehittämiseen juurikaan ole, ylläpitoon ei laisinkaan, mutta aina sitä vaan jotain jotain löytyy, kun ollaan matoja metsästämässä pikkuisen aikaisemmin kuin muut.

Eipä sitten tänään muuta kuin varhaisena lintuna Helsinkiin vaan vuotta 2020 suunnittelemaan.

Iltamerkintä 21:10

Merkillinen ilmiö. Päivä on ollut kiireetön ja mukava, pieni ajelu Helsinkiin ja takaisin, eikä työasioitakaan ollut kuin yksi vaivainen; SEKKin ja MEKA TV toimintastrategioden suunnittelemista vuoteen 2020. Ja silti väsyttää.

Hyvästi masentava maanantai

Jonkin aikaa jo minä ja koko MEKA TV toiminta on kärsinyt epämääräisyydestä, haahuilusta ja päättämättömyydestä, mitä tässä oikein pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tänään yritän käynnistää Isoa Ratasta käyntiin, jotta voisin sanoa piupaut masentavalle maanantaille ja kattaa mestareille aamiaista.

Kaikkihan sen tietävät, että Mestarien aamiainen eli hyvästi masentava maanantai on Kurt Vonnegutin mainio romaani. Jotkut tietävät, että se on Ypö-Viis merkkisen orkesterin laulu. Näitä taas ei taida tietää juuri kukaan; vuonna 1997 tein Rauma TV:lle KeViKe TV ohjelman Mestarien aamiainen. Samana vuonna tein Hyvästi masentava maanantai lehtijutun Turun- ja Porin läänin taidetoimikunnan Foorumi lehteen.

Noin, nyt olen taas lahjakkaasti haahuillut sivupoluille päivän tehtävistä.

Viikonloppu meni osin vapaalla ja osin siivotessa. Oikeastaan pääsin siivoamisessa vasta levitysvaiheeseen, joten työhuone ja pari muutakin huonetta on täynnä järjestettävää roinaa, jota pitänee tänään vasemmalla kädellä saada järjestykseen, vähän enemmän mitä oikealla kädellä ehdin sekoittaa. Mihinkään järkevään en ole kyllä muutamaan päivään päässyt käsiksi ja tänään sitten heräsinkin käynnistyvän Ison Rattaan kolinaan päässäni, nyt pitää alkaa toimeen. Vaikka minulla ei ollut kelloa soimassa eikä herätystä päällä, heräsin viiden aikaan ja kun ei tullut uni, niin tässäpä lehdenluvun ja aamukahvin jälkeen olen liimautunut työpöydän ääreen ihmettelemään maailman menoa.

Aika ajoin kirjaan työviikon seurantaa ja nyt päätin, että tämän viikko 37 on tämän syksyn seurantaviikko. Tämä on ollut minulla tapana pari kertaa vuodessa 1988 lähtien. Jos joku joskus haluaa jostain kummasta syystä tehdä historiaopusta KeViKe/MEKA TV koukeroista, nämä työnseurannat kyllä kertovat kaikenlaista tuskastuttavan hitaasta kehityksestä.

1. työtunti 6:00-7:00 

Menee kyllä haahuiluksi tämän blogin kanssa kahvia juodessa. Samalla alkuperäisen löysin jutun "Hyvästi masentava maanantai" ja kävin aikakoneella vuodessa 1996. Kehitysvammaisten kulttuuritoiminnan kehittäminen ei kyllä 16 vuodessa ole muuttunut moksiskaan helpommaksi.

Samalla vasemmalla kädellä tulee siivotuksi viikonlopun siivouksia pois silmistä, allakat päivitettyä, sähköpostit luettua, Facebookissa ym. sosiaalisissa medioissa käväistyä ja uudelleenjulkaistua siis tuo juttu "Hyvästi masentava maanantai".

2. työtunti 7:00-8:00

Maanantairutiineihin kuuluu MEKA TV YouTube tilastojen ylöskirjaus ja omien tyhjien pankkitilien tarkistus.

Pidän MEKA TV katsojaluvuista jonkinlaista viikkoseurantaa. Nyt YouTube elokuvia on katsottu 59390 kertaa. Jos tähän vielä lasketaan muut MEKA TV jutut, mitkä ovat muiden sivuilla, niin luku nousee 91000 huiteille.

Viikon katsotuin juttu on Kauhua Kapinetissa -traileri

Kuukauden katsotuin on taas tämä vuoden ja koko tilaston kestosuosikki Kiertoajelu Eurassa

Täytyy kyllä myöntää, että työviikon alkajaisiksi YouTube kasvavien tilastojen seuraaminen on paljon mukavampaa kuin pakkasella paukkuvat pankkitilien seuraaminen.

3. työtunti 8:00-9:00

Vihdoin sain käynnistettyä editointiohjelman ja olinkin heti ahkera. Konvertoin Ahlaste tuupin myrskyuutiset ja Matomäen koulun metsäkeikan SEKKiin käännettäväksi. Molemmat leffat pitää tekstittää englanniksi, kun menevät kansainväliseen luontoelokuvakilpailuun Wildlife Vaasaan. Samalla tuli arkistoitua ja varmuuskopioitua muutkin Matomäen koulujutut, josta tupsahtikin uusi homma keskeneräisten töiden listaan; DVD pitää vielä tästä kouluprojektista leipoa.

4. ja 5½ työtunti 9:00-11:30

Kovana tavoitteena oli päästä SEKKissä käymään 9:00 maissa, mutta kaikkien päivitysten, tavaroiden ja videosiirtelyiden jälkeen pääsin SEKKiin vasta noin 10:00. Pienen työnjakopalaverin jälkeen aloin päivittää SEKK ja MEKA TV editointilevyjä. Tavaraa olikin kertynyt levyille niin paljon, että lähdin puolentoista tunnin odottelun jälkeen pois ja kone jäi sinne siirtelemään tiedostoja. Pitänee sitten iltapäivällä hakea kone ja levy pois, kun ne ovat tehneet tehtävänsä.

Minulla oli aamulla 24 editointityötä kesken ja ajattelin käydä SEKKissä pyytämässä ediointiapua. SEKKissä putkahti 2 keskeneräistä työtä esiin ja nyt minulla on 26 editointimurhetta työn alla.

SEKKin projektivintissä on arkistointimyllerrys kesken, eikä sekään oikein mielialaa kohentanut. Tekemistä on vain yksinkertaisesti resursseja ajatellen liikaa.

6. työtunti 13:45-14:15

Oli vähän pakko pitää tuumaustaukoa tiskipöydän ääressa ja sapuskaakin piti saada. Sitten ei vaan saanut mitään muuten toimeksi. Yhteen koneeseen piti tehdä tietoturvapäivitykset, mutta eihän tuota oikein työksi voi sanoa.

Sitten piti hakea SEKKistä kovalevy, joka jäi sinne varmuuskopioitavaksi. Siellä oli kopioinnista tapahtunut jotain kummallista sinä aikana kun olin poissa ja nyt minulla on 80 levyvirhettä varmuuskopioituna. Älkää kysykö, onko tuossa mitään järkeä. Tietotekniikka ei ole minun mielestäni kovinkaan kehittynyttä, monimutkaista vaan.

7. -10. työtunti 19:00-23:00

Aamuvirkkuus kostautui ja päiväunien sekä Star Trekin katselun jälkeen tartuinkin vihdoin editointiin kaksin käsin kiinni ja syntyikin sitten kahteen viikkoon ensimmäisen kerran jotain valmistakin. Kovin tehokasta ei työskentely ollut, piti hoitaa pari muutakin asiaa välillä, tehdä musiikkia leffaan ja niin edelleen. Mutta valmista tuli, Ahlaste tuupin Marttojen olumpialaiset on siinä. Vielä jutun julkaisu, markkinointia ja huomisen Helsingin reissun valmistelua vähäsen, niin päivän puuhat on tässä tältä päivältä.

11. työtunti 23:00-24:00

Arkistoversioiden konvertointi, arkistointi, nettisivujen päivitys, elokuvaluetteloiden päivitys ja varmuuskopiointi vei vielä yhden tunnin yöunista pois.