Vappumarssilla vuosien saatossa

Sitä kun viimeistä aktiivista työvuotta vietetään, katse kääntyy väkisinkin menneeseen ja siihen, että onko mitään uutta länsirintamalla tapahtunutkaan vuosien mittaan MEKA TV ohjaajan maailmassa. 

Katsotaanpas, mitä Facebook ja netti kehottaa muistamaan toukokuun ensimmäisestä päivästä.

Kuten kaikki tietävät, toukokuu 1.päivänä juhlitaan näitä

Tänään armon vuonna 2024 voisin juhlistaa päivän monista juhlanaiheista ainakin rakkauden päivää, ärtyneisyyden lopetuspäivää ja riittävän palkan päivää. Luultavasti onnistun juhlistamaan näistä vain rakkauden päivää, mutta muut ovat kyseenalaisia. Lentopisteitä en missään nimessä tänään juhlista, enkä oikein rotukoiristakaan tiedä. 

Facebook muistuttaa myös, että Jasmin ja Maritta Huittisista on ollut 13 vuotta Facebook kavereita. Paljon hienoja muistoja ja paljon hyviä tekoja on jäänyt mieleen näistä kaveruuksista.

Missä olin 11 vuotta sitten? Ja mitä sitten?

Toukokuun 1. päivänä vuonna 2013

Toukokuun 1. päivänä piti hakea vähän nostetta tulevaan työkuukauteen Herrainpäiviltä meren ääreltä. Tänään lähden samaan paikkaan Vappumarssille. Nyt on vaan lyhyempi matka, kun on mökki tuossa ihan lähellä tuosta nostepaikasta.

Vappu on perinteisesti ollut vapaapäivä ja vaikka työn juhlapäivä onkin, ei olla juhlittu muun työn ohessa, vaan ollaan pidetty jonkin sortin nollauspäivää. Eipä ole noista vapaapäivistä paljoa julkisia merkintöjä jäänyt Facebookiin eikä mihinkään muuallekaan.

Vuonna 2020 oltiin taas vapaapäivää viettämässä koronaevakossa Herrainpäivillä, tällä kertaa siis omalla mökillä.

Toukokuun 1. päivä 2020

Kevät oli koronavuonna paljon pidemmällä kuin nyt. Merivesi oli silloinkin alhaalla.

Meri oli kaukana 1. toukokuulla 2020

Näin oli marjat vuonna 2022

Vappumarssilla vuonna 2023

Pian lähden taas vappumarssille Herrainpäivien luontopolulle. Eipä siis tältäkään rintamalta mitään uutta täältä Länsirintamalta.

Lopputyöviikko torstaista toimettomuuteen

Työseurantaviikon 11. ja 12. työpäivät levisivät kuin harakat taivaalle. Pienen aikaa torstai aamulla jaksoin, koitin saada jotain aikaan ja sitten riitti kiitti.

Pankkitilin kannalta viikko oli onneton, kaksi palkallista työtuntia vain. Työtunteja allakan mukaan tuli kuitenkin 30, mitä lie yleishyödyllistä, pakollista ja palkatonta hömppää.

Freelancerin etuja on se, että jos ei työ maita, niin sitä voi aina siirtää. Jos on tehottomia työtunteja, niin parasta tehdä jotain muuta. Onhan se työnanjankin etu, ei tarvitse maksaa luppoajasta vaan oikeasta reaalisesta työajasta.

Huonoja puolia tietty on se, että luppo- ja rospuuttoajoista ei kukaan maksa mitään. Vain laskut ja menot ovat säännöllisiä.

Hyviä puolia kotihommissa on tietty mukavat työmatkat ja se, että pääsee tekemään hommia silloin, kun siihen on paras mahdollinen aika ja on jotakuinkin tehokas ja valmis tekemään hommia. Paitsi silloin kuin hommia on liikaa.

Huonoja puolia taas se, että kun työhommat menevät oikein sekaisin ja päällekkäin, on myös koti sen näköinen hyrskynmyrskyn. Työ- ja vapaa-ajan väliset viivat muuttuvat mosaiikiksi, kun pitäisi tehdä kotihommia, keskeneräisiä työasioita putkahtelee sieltä ja täältä.

Aloitin kotihommat tiskaamisella, tavaroiden siirtelyllä oikeille paikoilleen ja sitten aloin pohtia kodin digitaalisia ongelmia analogisten LP levyjen soidessa taustalla juuri niin kuin pitääkin.

Meidän koti on jossain ihmeen katvealueessa ja digiboxit sekoavat muutaman kerran vuodessa, yleensä silloin kun Eurajoen linkkimastoon tehdään jotain parannuspäivityksiä. Nytkin meillä on anteeneja ympäri taloa 4 kpl, jotka toimivat joko satunnunnaisesti tai ei lainkaan. Sitten kun saa jossain digitaalilähetykset anteenin signaaleja metsästäessä jotenkuten toimimaan, kodissamme pitää hiipiä hipihiljaa aivastamatta, jotta asemat pysyvät paikoillaan.

Tallentava digiboxi on minun työssäni aika ehdoton, haluan katsoa tiettyjä ohjelmia, mutta ne itse asiassa melkein kaikki tulevat siihen aikaan, kun  minun työvireeni on parhaimmillaan. Nyt kun meillä kotona on ollut kuukauden verran asemat hukassa ja tallentavat digiboxit solmussa, olen joutunut käyttämään parasta työaikaani mm. Star Trek the Next Generation seuraamiseen. Ja mikä itku, Emmerdale tulee samaan aikaan. Emmerdalet onneksi pystyy katsomaan Katsomosta jälkikäteen.

Päätin siis pitää vapaapäivän kesken kaiken, keskittyä digiboxien ja TV kanavien kanssa tappelemiseen, jotta sitten seuraavilla työviikoilla voin keskittyä parhaaseen työaikaan oikeisiin ansiotöihin. Asiathan pitää elämässä laittaa tärkeysjärjestykseen. Sehän on minun maailmassani kristallinkirkkaasti selvää, mikään työasia ei voi olla tärkeämpää kuin Star Trek the Next Generationin seuraaminen. Nyt kun taas saisin tallentavat digiboxit toimimaan, niin ongelmaahan ei taas enää olisi.

Näin siinä sitten kävi;

Sähköihmemies MacImpolan ihmeelliset seikkailut digitaalisessa maailmassa jatkuvat. Aamulla oli kotona ja työhuoneella yksi täysin toimiva televisio ja kaksi huonoa digitaalimössöä tuottaavaa toosaa sekä kaksi toimimatonta tallentavaa digiboxia. Nyt kiivaiden taisteluiden jälkeen 2 televisiota toimii ja yksi lakkasi kokonaan toimimasta sekä toinen tallentavista digiboxeista on antautunut taas käytettäväksi. Tilanne siis 2-1, eli pisteet niukasti kotiin.

Iltapäivällä oli sitten lähtö Turkuun. Ei oikeastaan mikään työasia, luottamustehtävä enemmänkin, kyllä minun SEKKin puheenjohtajana pitää kunnioittaa läsnäolollani Myrsky hankkeen näytelmää Turun kaupunginteatterissa. Mukana oli SEKKistä väkeä kokonainen pikkubussillinen, reissu oli antoisa ja mukava kaikin puolin. Mukava välihetki pakollisen puurtamisen lomassa ilman että on niska limassa.

Edellisenä päivänä olin toimertunut kävelylenkille pitkästä aikaa ja päätin jatkaa hyvää sarjaa. Kävelin kaupungille SEKKiin, joten jo toinen lenkkipäivä perätysten.

Tässä kuva ajatuksistani, jonka otin kävelymatkalla ja joka kuvastaa aika hyvin työelämääni nyt synkkine tulevaisuuden näkymineen.

Perjantai 21. päivä

Perjantaina koitin uudelleen päästä työnsyrjään kiinni, mutta jouduin sivupoluille maksaessani laskuja. Sitten vain meni yli puoli päivää koittaessa setviä DNA laskutuksen sotkuja, joista sitten osa selvisi ja osa ei. Tapauksen selittämiseen tarvittaisiin vissiin oma blogi, joten olkoon tämä tässä. Joka tapauksessa kun meitä kaksi ihmistä selvitti DNA laskutuksen sotkuja, niin 40,- tuli "tienattua", kun otti asioista selvää. Ei kovin hyvä päivätinki kahdelle ihmiselle yhteensä, kun kummallakin oli kuitenkin palkaton vapaapäivä.

Vapaapäiväksihän tuo meni. Ainakin osittain. Lähdettiin sitten kotiseuturetkellä, metsään kävelylle ja vanhoja Mediavaunu-, Myötätuulen viesti ym. MEKA TV reittejä tarkistelemaan Kourijärvelle, Rudanmaalle, Inhottujärvelle, Lassilaan, Karhijärvelle, Kairilaan ja Pomarkkuun. Kyllä tuli vähän surku olo, kun niin monet maaseudun vireät toiminnat ja reitit olivat enimmäkseen niin pahasti rapistuneet ihan muutamassa vuodessa. Kyllä reitti Satakunta on surkeassa jamassa ja Porissa varsinkin.

Vapaalla lauantaina ja sunnuntainakin - ainakin melkein

Lauantain heräsin kello 6:00, vaikka olisi pitänyt saada ja olisi voinut nukkua pidempään. Päässä vain alkoi velloa omat YT-neuvottelut, ei voi mitään. Tässä yhden ihmisen yrityksessä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään YT-neuvotteluiden kulusta, kun joutuu tekemään päätökset vain itse ja kaiken muunkin.

Lähdin sitten kokolailla aamutuimaan Porin Isometsään 7,5 kilometrin lenkille. Harvoja asioita, mistä Porissa voi olla oikeasti ylpeä, on liikuntamahdollisuudet, mutta kyllä vain huonoon kuntoon oli päässyt Isometsän lenkkipolutkin, varsinkin tuo 7,5 km lenkki, jonka ylläpito kaikessa hiljaisuudessa on lopetettu? Melkoista mutavellia oltiin kaivinkoneilla sinne tehty ja jos vieraspaikkakuntalainen olisi seurannut muutamaa opastetta ja opasteiden puuttumista, olisi eksynyt varmasti. Voi surku, mihin Pori menet näiden hienojen retkeilyreittien ja kuntopolkujen kanssa? 

Ilta menikin sitten kokonaan hienossa seurassa perheystävän 50 vuotisjuhlassa. Paitsi että kun olin rämpinyt tuolla Porin kaupungin mutavelleissä aika rankan lenkin, minulla meni hartiat kokonaan jumiin ja olin kyllä aika kipeänä, mutta sehän on nyt taas ihan toinen juttu se.

Sunnuntai työviikon lopettaa

Vapaapäivä työasiat mielessä. Minulle ei sopisi säännöllinen työ viisi päivää viikossa ja kaksi vapaata. Säännöllinen työaika on minulle kauhistus. 

Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä.

Minulle sopii tällainen viljelijän luova työ, silloin kylvetään kuin kelit sen sallivat. Silloin kerätään sato, kun on sopiva keli. Silloin kun on töitä ne tehdään niin hyvin kuin osataan. Luppo- ja rospuuttoaikoina huolletaan kalustoa, päivitetään ohjelmistoja, opetellaan uusien ohjelmien käyttöä sitä ajatellen, että kiireaikoina aikaa ei ole muuhun kuin välttämättömään. Silloin on oltava työkalut kunnossa ja pää timmissä. 

Tänään siis huolsin tärkeimpää työkaluani, itseäni. Mietintämyssy löysästi silmillä tein mitä huvitti, en stressannut, kävin lenkillä ja join pari lasillista punaviiniä ennen saunaanmenoa. 

Muutama perjantaimerkintä

Työviikon 5. seurantapäivän merkintöjä ei ole kovin montaa. Aamu käynnistyi ilman kellonsoittoa, väänsin aamupäivällä kolmisen tuntia kaiken maailman syksyn laskelmia, suunnitelmia ja laitoin kursseja järjestykseen. 

Päivällä pidin vapaata ja iltaseitsemän jälkeen tuli haahuiltua nelisen tuntia jotain olematonta työpöydän ääressä. Välillä on vain pakko pitää vähän tällaisia välipäiviä, jotta voi miettiä ja pitää mietintämyssyä löysästi silmillä, miten tässä oikein jatkaa.

Vähäsen on veto viidentenä työpäivänä ja varsinkin kun tietää, että seitsemän työpäivää on vielä edessä ennen seuraavaa vapaata. Ja varsinkin kun kaksi seuraavaa päivää on aika tiukkaa ja pitkää päivää. Sallin itselleni siis tämän päivän haahuilun.

Tulin laskeneeksi talousasioita vatvoessa ja laskuja maksaessa freelancerina olemisen arkea pohtiessa, että minun pakolliset ja säännölliset menot ovat noin 800,- kuukaudessa. Sen verran siis pitää tienata kuukaudessa ensin, että alkaa saamaan jotain palkkaa itselleenkin.

Syyskuussa, kun kurssit ovat vasta alkamassa, minulle tulee 22 säännöllistä palkkatyötuntia. Muutamalla taidetoimikunnan työskentelyavustupäivällä ja muutamalla silpputyöllä pääsen pääsen +-0 tulokseen kaikkien menojen ja tulojen suhteen, joten kohtuullinen kuukausi on tulossa taloudellisessa mielessä.

Tein laskelmia yhteen tarjouspyyntöön ja jos tuo 8 päivän homma menee läpi, talous on turvattu loppuvuodeksi. Eniten päänsärkyä aiheuttaa vuodenvaihde, jolloin on tiedossa 4 viikkoa, jolloin ei ole mitään tuloja tiedossa. Ajatus siitä, että pitää mennä ensimmäistä kertaa kolkuttelemaan työvoimatoimiston ovia kymmeneen vuoteen tuntuu vastenmieliseltä. 

On tämä vaan aika tasapainottelua epäsäännöllisten tulojen ja säännöllisten menojen kanssa elämäminen. 

Jossain mielessä on hieman rauhoittavaakin, että tässä taloudellisessa keikuttelussa yksi asia tuntuu pysyvän vakioina; MEKA TV talous on ollut, on ja näyttää pysyvänkin vakaasti puhtaassa nollassa. Sitä ei näytä mitkään talouden tuulihatut eikä pörssikurssit keinuttavan.

Alku aina hankalaa

Oikeastaan pitäisi pitää vapaapäivä, mutta työasiat riivaavat mieltä. Editointipöydällä odottaa 24 keskeneräistä MEKA TV editointityötä ja muutama kymmenen muuta hommaa on kaatumassa päälle.

Editointitöitä tulee vielä ainakin 4 lisää, kun kansalaisopistojen mediapiirit käynnistyvät. Pari Rummunlyöntejä koostetta odottaa tekijäänsä.

Eli jos nyt otan itseäni niskasta kiinni ja editoin jokaisena arkipäivänä yhden lyhytelokuvan tai kansalaisjournalistisen jutun valmiiksi muun työn ohella, niin syyslomaan mennessä 19.10. olisi editointihommat kaikki ajan tasalla.

Mitä tässä nyt sitten on kesken?

• 7 Ahlaste tuupi episodia
• 7 FENIX dokumentti episodia
• 4H ja YrMe elokuvaleirin leffa
• Käsikynkkä DVD, joka on oikeasti vähintään 5 päivän työ
• Validia Porin Yyterin reissu
• Raholan kouluprojektin opettajien kommentit
• Huittisten Elokuvakipinäkurssin viime kauden töiden episodien viimeistelyt DVD:lle
• Merikarvian Me Itse esittelyjuttu
• Monituotteella 2 kuvattua juttua tarttis saada ensi-iltaan
• Ojantien Aina oikea ikä animaatio
• Etelä-Viron hankekierros
• + tulossa olevat editoinnit syksyn kursseilta 4 kpl
• + Rummulyöntejä episodeja 2 kpl

Kutakuinkin siis 30 juttua ja lyhytelokuvaa syyslomaan mennessä olisi hyvä saada pois käsistä.

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Tämä kai lienee kaikkien "vapaiden" työläisten ammattitauti, kun töitä on liikaa, aloittaminen on hankalaa, ei tiedä mistä aloittaa. 

Ensimmäinen priorisointi taitaa olla helppo, palkalliset hommat ensin. Nyt on meneillään harvinainen tilanne sikäli, että vain yksi kiireellisimmistä editointityöstä on palkaton. Se jää siis tämän päivän työlistasta pois. Jääkin sitten enää vain 23 vaihtoehtoa aloittaa.

Yksi näistä editointimahdollisuuksista on muuten tämä, ensi-ilta häämöttää;

Taidanpa vielä vähän vetkutella ennen Ison Rattaan käynnistämistä ja tehdä muutaman pakollisen palkattoman vapaapäivän puuhan ensin.

Laiskat töitään luettelee

Jotta homma toimii, työkalujen on oltava kunnossa. MEKA TV käytössä on jokunen tietokone joita pitää huoltaa ja pitää kunnossa.

• I Editti työhuoneella
• Kotikone, joka on samalla varatyökone, jos I editti poksahtaa tai on muussa käytössä
• Kannettava matkatoimistokone
• 2 kannettavaa editointikonetta kurssikäyttöön
• 4 vanhaa, mutta melkein kunnossa olevaa kannettavaa lähinnä kirjoitustöihin ja vanhoihin Premier editointeihin
• SEKKin vintissä yksi vanha raahattava lousku, jota en itse juurikaan käytä, mutta SEKKin ja MEKA TV harjoittelijat ja työntekijät kyllä
• 2 Me Itselle lahjoitettua kannettavaa konetta, joita pitäisi virittää vielä vähäsen koulutuskäyttöön, Me Itse Merikarvian ja Porin alajaostoimintaan
• Ahlaste tuupin kone tarvitsee vielä pientä virittelyä ja ohjelmien asetusta, jotta se on priimakunnossa tuupilaisten käytössä. Myös Validia Pori elokuvaryhmän editointikonetta pitää aina välillä päivittää, jotta pysyy toimivana

Eli äkkiseltään laskien MEKA TV ryhmillä ja projekteilla on käytettävissä 14 tietokonetta, joiden mikrotukihenkilönä oleminen kuuluu enimmäkseen palkattomaan toimenkuvaan.

Viimeisestä mikrotukipäivityksistä onkin kulunut jo muutama viikko, joten aloituspuuhaksi pitää hoitaa ainakin nämä kuudelle koneelle;

• Tietoturvapäivitykset
• Virusohjelmapäivitykset
• Varmuuskopioinnit
• Ohjelmistopäivitykset
• Levytarkistukset
• Arkistointipäivitykset

Oma lukunsa on sitten vielä editointikovalevyt ja niiden järjestyksessä pitäminen. Kovalevyjä on vuosien mittaan nurkkiin keräänty 63 kpl. Nekin oikeastaan tarttis tässä tarkistaa ja siivota.

Mistäs sitä sitten alottaisi?

Syksyn sävelet

Nyt alkaa MEKA TV toiminnan syksyn sävelet olla jotenkuten selvillä joulukuun puoleen väliin saakka.

Syyskuu alkoi vauhdikkaasti 4H ja Yrme -hankkeen elokuvaleirillä Yläneen Luontokapinetissa. Leiristä aika hyvä juttu täällä, joten ei tässä vaiheessa enempää.

Leiriltä sitten Pirkkalaan Me Itse taustatukihenkilöiden koulutuspäiville, jossa pidin parin tunnin keskustelu/koulutus osuuden MEKA TV toiminnasta, sosiaalisesta mediasta ja elokuvatoiminna merkityksistä ja mahdollisuuksista kehitysvammaisten ja Me Itse alajaosten osallistujien kanssa. Viikonlopun anti oli antoisa, mutta vaatii oman kypsyttelyn, tulevaisuuden synkeät näkyvät saivat vähän valoa risukasaan molemmista tapahtumista.

Vuonna 2010 syksyllä säännöllistä MEKA TV toimintaa oli 32 tuntia, viime vuonna 26 tuntia, tänä vuonna enää 11 tuntia viikkoa kohti. Säännöllisen toiminnan tuki on siis kokolailla romahtanut viime vuosina, vaikka tulokset näkyvät nyt vuosi vuodelta enemmän.

Taidetoimikunnan Rummunlyönti työskentelyavustusta olen nyt venyttänyt loppuvuoteen. Alunperinhän minun piti saada homma elo-syyskuussa valmiiksi, mutta olen tarkoituksella jättänyt 15 työpäivää myöhempään syksyyn. Rummunlyontien finaali tulee joulukuun valtakunnallisella kehitysvammaisten teemaviikolla esiin ympäri Suomea toivottavasti, tavalla tai toisella.

Yhteistyö Me Itse kanssa etenee ensin Käsikynkkä DVD:n editoinnin muodossa. Viime keväänä Pyhärannassa kuvattu taltiointi ja viime vuoden Porin elokuvaseminaarissa Käsikynkkä osuus tulee melkoisen mukavaan jakeluun ympäsi maata. Ensi-ilta on Oulussa Me Itse alajaospäivillä 13.-14. lokakuuta. Sitten tehdään yhteistyötä Porin Seminaarissa 4.12.2012.

Me Itse koulutuspäivänä tuli selkeästi esille tarve sellaiseen mediatoimintaan muuallakin, mitä Satakunnassakin tehdään. Kehitysvammaisten elokuvatoiminnan kovin osaaminen on juuri täällä Satakunnassa ja nyt onkin sitten mietintämyssyssä se, miten saadaan tälle satakuntalaiselle osaamiselle pyörät alle, että muutkin alajaokset saisivat tehdä esim. esittelyvideoita tai tietoiskuja kehitysvammaisten maailmasta.

Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen pitikin sitten pitää vähän vapaampaa laitehuollon ja reissun tavaroiden purkamisen ohessa. 

Vapaapäivän iltapuhteeksi SEKK hallituksen kokouksessa luotiin ja pohdittiin strategioita vuoteen 2020, ei sen pidemmäksi nyt tällä kertaa.

Syksyn kurssit

Syksyn säännölliset ryhmät ja työt täyttävät allakasta keskinmäärin 11 tuntia viikossa. Sekään ei vielä ole varmaa, että kaikki kurssit lähtevät liikkeelle ja saattaa olla, että muutama viikkotunti tulee vielä lisää. Ahlaste tuupille hankittiin uusi tuotantolaittesto, jonka tehokkaaseen käyttöön ottoon tarvitaan muutama lupsakka käyttökoulutustunti.

Tällä viikolla allakassa on merkattu 5 palkattua työtuntia ja kaksi palkatonta palaveria. Loput sitten pitää täyttää erinäisillä sirpaletöillä ja editoinneilla, joita kyllä taitaa riittää koko syyskuun ajaksi.

Tällä viikolla alkaa Validian elokuvaryhmä toimintansa. Torstaina pitäisi aloittaa Luvialla seniorien elokuvakurssi, mutta olen kyllä vähän epäileväinen nyt, alkaako kurssi. Suuri sääli jos ei ala, kahtena viimeisenä vuotena nämä seniorikurssit ovat onnistuneet erinomaisesti.

Ensi viikolla alkaa Huittisissa kaksi elokuvapiiriä toivottavasti ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin, niin Merikarvian ja Porin sosiaalisen median kurssit alkavat varmasti.

Sälätöitä

Sitten on taidetoimikunnan avustuksen lisäksi vielä muutama sälätyö ja editointi, jotka ovat venyneet elokuun lopusta syksyn puolelle. FENIX projektin viimeinen dokumenttielokuva on ediointipöydällä ja Ahlaisten Grande Finale odottaa 16.9.

Me Itse Käsikynkkä DVD työllistää kutakuinkin viikoksi.

Ensi-illat ja muut tilaisuudet

Seuraavat varsinaiset ensi-illat ovat Tampereella, Alastarossa ja Oulussa. Rummunlyönnit näkyvät ja kuuluvat kovin kehnosti Satakunnassa nyt, mutta onneksi sentään jossain kuuluvat.

Vuosi 2013 on edelleen musta aukko, joka imee voimia heikentyvien toimintamahdollisuuksien ja työttömyysuhan vuoksi. Joulukuun puolessa välissä tulee tasan kymmenen vuotta, kun MEKA TV toiminta on edennyt koko ajan eteenpäin. Tämä kymmenvuotinen kehitys näillä näkymin palkitaan työttömyyskorvauksella joulukuun puolen välin jälkeen. Ellei sitten taas jotain ilmaannu.

Viikkoallakasta reväistyjä

Työpöydän allakka on näemmä jämähtänyt loman jälkeiselle viikolle 29, heinäkuun 20. päivän tienoille. Tänäänkin on tullut tuhnutettua yli 5 tuntia työpöydän ääressä jotain tehden, mutta mitä, ei niin mitään taas tunne saavansa eteenpäin. Tekemättömien ja palkattomien töiden kasa vaan kasvaa, eikä oikein saa otetta noihin palkallisiin. No ehkäpä tämän valitusvirren jälkeen saan jostain voimaa ja tarmoa hoitaa muutama sata pikkuasiaa pois päiväjärjestyksestä ja pääsisi taas leivän syrjään kiinni. Ehkäpä. Ensin siirretään työpöydän allakka oikeaan viikkoon.

Viikko 30 meni Ahlaste tuupin kanssa ok. Palkallinen työviikko. Saisipa laskutettua vielä.

Viikko 31 meni johonkin. 28 työtuntia tuli merkittyä, 3 päivää Rummunlyönneille ja 4 tuntia johonkin aivan muuhun. Itse asiassa viikolla taisi olla olla kolme kokonaista vapaapäivääkin. Russarön linnakesaarella tuli käytyä ja omia kotihommia kattorempassa tuli tehtyä, oikeastaan kohtuullisen ihmimillinen työviikko.

Viikko 32 meni rummunlyönneille ja kattorempalle, jopa kahdelle vapaapäivälle löytyi aikaa. Blue Sea Film Festivaalien Rummunlyöntejä tuli koottua ja arkistoja tuli pemotettua. MEKA TV nettisivut oli lähes viikon hukassa, joka aiheutti ylimääräistä päänvaivaa ja hukkatyöntunteja ja kun sivut taas palautuivat, sivuremppaa tuli tehtyä tuntikaupalla. Tunti- ja tehtävä allakan mukaan tuli väännettyä 40 tunnin työviikko jotenkin.

Viikko 33 meni Blue Sea Film Festivaalien elokuvakattaukselle, markkinoimiselle arkistojen pemottamiselle ja nettisivujen päivittämiselle. Keskiviikkona tuli tehtyä rankka työpäivä merenrannalla Merikarvialla Honkajoen ja Merikarvian kesälystipäivällä. Torstaina esitettiin HAITTAA SE elokuvapaketti Freinetkoululla Raumalla ja paluumatkalla käväistiin Eurajoen toimintakeskuksessa suunnittelemassa tulevia juonikuvioita Rummunlyönneille.


Blue Sea Film Festivaalit sitten menivät onnellisesti ohi. 17.8. Rummunlyöntien SEKK ja MEKA TV edustajina oli Piia Helminen ja Jaana Nordlund minun lisäkseni. Katsojia Rummunlyönneille löytyi yhteensä 170 katsojaa + Festivaalien avajaisissa juhlistettiin tapahtumaa myös. Käytiin sitten vielä katsomassa Kovasikajuttu, joten päivän aikana tuli katsottua kokonaista 29 elokuvaa kaiken muun kivan höpinän lisäksi.

Nyt sitten on viikko 34 meneillään. Rummunlyöntejä Raumalla oli yksi vuoden tärkeimmistä etapeista, joten pientä tyhjänkäyntiä on ilmassa, mihin sitä nyt taas osaisi tarttua kiinni, osaisiko mihinkään. Maanantaina ahersin, mutta tiistaina olikin sitten pakko ottaa pieni irtiottopäivä ja käydä Valkeakoskella ihan vain huvin vuoksi.

Oikeisiin palkkatöihin pitäisi taas tarttua, mutta ei vain saa toimeksi. Ja viikkokin on jo puolessa välissä. Ison rattaan käynnistäminen vie aikansa.

Loppuviikolla 34 on allakassa varaukset FENIX ja Ahlaste tuupi projekteille.

Viikko 35 menee koko viikko molempien hankkeiden päättämiseen ja loppueditointeihin, joten tämän kuun Rummunlyönnit on kyllä sitten tässä ainakin työn teon puolesta.

Kesäkuukausirapsa

Johonkin on mennyt taas kuukausi, eikä parista viimeisestä työviikosta ole jäänyt mitään näkyviä jälkiä. Ei ole oikein ollut kunnon lomaa, mutta ei kauheasti töitäkään, akkujakin pitää saada ladattua joskus ja kotonakaan eivät remppatyöt tekemällä lopu. Alunperin minun piti vääntää Rummunlyöntejä kesäkuumalla, mutta työelämä syksyllä näyttää nyt niin epämääräiseltä ja että olen nyt venyttänyt osaa työskentelykautta loppuvuoteen. Syksyksi on löytynyt vain 11 tuntia palkallista työtä per viikko, eikä sillä elä, joten venyttämällä ja hommia pitkittämällä sekä muutamalla pikkusirpalehommalla töitä riittää loppuvuodeksi.

Tällä hetkellä työpöydällä on kolmen työntantajan hommat; Rummunlyöntejä valmistellaan Blue Sea Film Festivaaleille esitettäväksi, Ahlaste tuupi ja FENIX projektit pitää päättää tässä elokuussa vielä, en sitten muuta suostu tässä kuussa ottamaan.

Entä miten se kesä sitten menikään? Kuinkas kävikään? 

Tuli sitä sitten kesän toinen lomareissu tehtyä. Neljän päivän aikana tuli katsastettua Ruovesi, Haapamäki, Jyväskylä, Heinävesi, Joensuu, Ilomantsi, Petkeljärvi, Ruhkaranta, Möhkö, Mutalahti, Hoilola, Tohmajärvi, Kitee, Punkaharju, Mikkeli, Pulkkilanharju ja Nokia. Ja mokoma reissu oikeastaan vain sen takia, että näki näki Antony & the Johnssonin livenä lavalla Joensuun kaupunginorkesterin kanssa?

Reissun jälkeen oli vielä pari vapaata ja sitten käytännössä menikin 21.-29.7. tiiviisti Ahlaste tuupin kanssa. Ensin Onnenkallion leirillä, sitten neljä päivää editoitaessa ja päälle vielä päätösleiri sekä meriretki Enskeriin.

Sitten hurahti vielä yksi lomapäivä Russarön linnakesaarella. Tuosta sitten piti aloittaa tehokkaasti syksyn työt. Ensin tuli Ahlaisissa tapeltua huonosti toimivan mokkulan kanssa viikon verran, kotona lakkasi langallinen verkko toimimasta ja lopulta katosi MEKA TV sivustokin 6 päivää jonnekin nettiavaruuksiin. Teknisten ongelmien ratkomisessa menikin kesätakki aika tyhjäksi. Välissä on ollut pari oikeaakin työpäivää, Validia elokuvaryhmän kanssa käytiin kuvaamassa Yyterissä, miten sinne pääsee pyörätuolilla ja Pärnusta kävi vieraita suunnittelemassa hanketta SEKKin kanssa. Allakan mukaan olen saanut tuhnutettua jonnekin 8 työpäivää, teknisten ongelmien ratkomiseen ja herra ties mihin. Arkistoja on tuuleteltu ja etsitty hukassa olevia tietoja, päivitetty sivuja ja hankittu uusi järjestelmäkamera. Ahlaste tuupille on tullut tehtyä hankintoja, jotta voivat sitten kaluston puolesta tehdä itsenäisesti elokuvia, jos niin haluavat.

Yksi syy lievään aikaansaamattomuuteeni taitaa olla kyllä se, että työn ohessa on tullut tehtyä kattoremppaa aina kun on kelit antaneet myöten. Kun on ollut aurinkoista, niin koneet vaan laulamaan varmuuskopiointeja ym. isoja tiedostosiirtoja, sadekeleillä sitten täällä arkistojen kätköissä.

Nyt on kesän kattoremppaurakka kokolailla siinä ja pitäisi siis alkaa todenteolla kaksin käsin vääntämään kaikkea esille. Tällä viikolla Blue Sea Film Festivaalijärjestelyitä, jotta perjantaiksi 17.8. tulee täysi Rummunlyöntejä Satakunnasta kattaus.

Viikkorapsa tai oikeastaan kolmen viikon...

Tämäkin lomapäivä hurahti työ puolelle pahasti, mutta nyt kyllä sen verran paljon, että oikeaksi työpäiväksi kyllä meni. SuomiAreenalle piti vääntää päättäjille DVD pakettia ja siihen menikin sitten parin muun puuhan kanssa kokonainen työpäivä. Menköön nyt sitten niinkin, että laitan tähän vähän mitä viime viikkoina on tullut touhuttua. 


Vaikka haaveilin lähes neljän viikon lomasta, niin ainakin tässä vaiheessa loma on kutistunut alle kahden viikon. Miten tässä nyt sitten näin kävi?


Juhannus meni muuten vapaaksi, mutta Juhannuspelit tuli Ahlasten tuupin kanssa laitettua purkkiin.

Ensimmäiset haaveillut lomapäivät 25.-28.6. sitten menikin Ahlaste tuupin editointiin, Maliken 3 esittelyvideon viimeistelyyn, Validia elokuva suunnitteluun, Kokemäenjoki-hankkeen suunnitteluun, Blue Sea Film Festival järjestelyihin ja Viron hankematkan eväiden tekemiseen ym. sälätöiden silppomiseen. Melkoisella neljän päivän puskemisella ja muutaman tunnin yöunilla sitten pääsinkin lähtemään Viroon suhteellisen hyvällä omallatunnolla ainakin mitä töiden puoleen tulee.

Karhuseudun Leader hankekierrokselta ja opintomatkalta 29.6.-3.7. tulee rapsaa myöhemmin ja vielä toinenkin lyhytdokumentti, joten ei tästä nyt tämän enempää. Reissu oli antoisa ja Rummunlyönnit Satakunnasta kuului kyllä siellä ihan mukavasti. Pari mahdollista kansainvälistä nuortenprojekti oli tulijaisiksi tuomisiksi ja moni muukin pikkuasia nytkähti taas eteenpäin.

Sitten taas loma siirtyi parilla päivällä eteenpäin Viron matkan purun ja dokumentin editoinnin takia, mutta tuli siinä sitten työhuonettakin laitettua kesäteloille ja vähän kotihommiakin tehtyä.

Lopultakin pienehkön jahkailun jälkeen sain polkupyörän kesäkuntoon orastavan loman kunniaksi ja tein jopa mojovan pyörälenkin. Julistan siis täten Impolan pojan pyöräilykauden 2011 avatuksi.

                   FB kommentti 5.7.2012

Sitten menikin jo kolme päivää kokolailla lomaillessa.

Käytiin siskon kanssa Myrkyssä vähän poseeraamassa heinätöiden vieressä ja tavattiin serkkuja koko liuta monen vuoden takaa. Hieno reissu. Sen verran päässä kyllä työmylly kävi, että kun aamulla heräsin siihen, että olin tehnyt hienon kyläsuunnitelman Myrkyn kylään unissani, mutta sekin on sitten jo aivan toinen tarina. 

Sitten onkin ensimmäinen ihan oikea lomaviikko mennyt kotona ihmetellessä, miksi tekemättömiä pakollisia pikkutyöhommia tupsahtaa aina siivotessa eteen ja mitkä on ihan pakko tehdä. 

Vähän on onnetonta touhua tämän yhden miehen yrittämisen ja lomaelämän kanssa taas. Vaikka kuvaus- ja editointiloma pitää, piti potkia laskutustoimisto, koulutuksen suunnittelumyssy, mikrotuki ja kuljetusosasto töihin kesken lomaa. Kyllä sitä kokonaista lomaa jo 3 päivää riittikin? Josko huomenna uusi yritys, toivottavasti vähän pidempään. 

                FB kommentti 9.7.2012 

Ja tänään sitten piti tehdä kokonainen työpäivä. Mutta nyt taas työasiat ja Rummunlyönnit ovat siinä mallissa, että voin mennä taas hukkaan johonkin Keski-Suomeen, Pohjois-Karjalaan ja Savoon muutamaksi päivää teille tietämättömille. Ehkä ehdin SuomiAreenalle lomalaisena tänne, ehkä en ja jos en lomiltani sinne ehdi, niin menkää te!

Juhannussiivoa työpöydällä

Vuoden pisin ja valoisin päivä meneillään. Myös työrintamalla olisi tarjolla vuoden työläin päivä, jos mielisi juhannuslomalle ja siitä kesälomille. Työpöytä tarttis siivota talven ja syksyn roinista. 


Taidan silti ottaa päivän rennommin ja siirtää kesälomaa päivällä parilla, ei tarvitsisi sitten niin tuskallisesti vääntää, eihän nämä työt tekemällä lopu. Siihen pisteeseen nämä pahiten keskeneräiset hommat täytyy saada, jotta ne voi hyvällä omalla tunnolla unohtaa muutamaksi viikoksi. Ainakin kahdeksi viikoksi.


Rummunlyöntejä olen naputellut tänne näemmä viimeksi 10.6. Kuinkas sitten kävikään?


Lyhyesti; edellinen viikko meni syksyn työohjelmia tehdessä ja 6 palaverimerkintää löytyy allakassa. 


Viikkoa ennen juhannusta allakassa oli merkinnät Tallinna, Helsinki, Ahlainen ja Tampere. Se selittäneekin kaaoksen työpöydälläni. 


Tallinnan reissu oli lomareissu, ensimmäiset ihan oikeat vapaat neljään viikkoon. Kolmeen vuorokauteen en tietokonetta avannut, en kuvannut mitään, enkä kirjoittanut ja vastasin vain yhteen tekstiviestiin. Puhelin ei soinut tuona aikana kertaakaan. Tuohon voisi vaikka tottua.

Tänään vuoden valoisimpana päivänä pitänee vääntää vielä kokolailla asioita pois päiväjärjestyksestä, jotta kukaties huomenna tulisi taas sellainen oikea vapaapäivä. Tästä sitten alkaa päivät pidentyä, valo vähentyä ja talvi tulee kohisten. Syksyn kurssiasiat alkavat olla järjestyksessä, joulukuun ohjelmat selvillä, joten on siis aika nauttia näistä pimenevistä öistä.

Allakasta vasemmalla kädellä repäistyjä

Minulla on kyllä nyt kadonnut kokonainen työviikko jonnekin hukkaan? Eikä sitä löydy niin mistään työpöydältä, eikä edes lattialle työnnettynä.


Työpöydän allakka ja päivän tehtävälista on jumahtanut 2.5. päivään ja viimeinen vähänkään älykäs merkintä jonnekin muistiinpanoihin 9.5. tienoille.


Katsotaanpas nyt mitä MEKA TV allakasta repäistynä löytyy. Kai tässä nyt sentään jotain on saatu oikeallakin kädellä aikaan?


10.5. torstai oli Maliken Sosiaalisen tilinpito-DVD:n tiukka editointipäivä. Kaiken kaikkiaan työpäivälle tuli jopa ihmillisesti vain 8 tuntia päivä. 


11.5. perjantaina piti olla palkallinen päivä, mutta palkkatöitä tuli tehtyä vain 3 tunnin edestä. Sekalaista näkymätöntä rummunlyöntiä sitten koko muu päivä.


12.5. Vapaa lauantai.


13.5. sunnuntaina oli pakko ryhdistäytyä äitienpäivästä huolimatta ja tehdä iltahommina vihdoin ja viimein kaksi FENIX käännöstä julkaisukuntoon. Nyt sitten nämäkin hommat on vain 9 tunnin ähellyksen jälkeen vain laskutusta vailla valmis. 

14.5. maanantaina piti koota kaikki keskeneräiset hommat jotenkin yhteen ja käydä SEKKistä pyytämässä aamupäivällä hätäapua editointiin. Sitten sain mielyttävää postia, joka suisti osaltaan ajatukset päivän töistä raiteiltaan. Keskipäivillä aloitin sitten veroilmoituksen tekemisen ja kuittien hakemisen yhteydessä tulikin sitten pemotettua samalla parin vuoden arkistot lähes ajan tasalle. Käytännössä työpäivä meni Rummunlyönneille, nyt odottaa parin vuoden arkistointi tuossa työstäjää siistissä melkein järjestetyssä nipussa. Turhaa paperimoskaakin tuli yhden saunanpesällisen verran.


15.5. tiistaina löysin vielä tarkistussiivouksessa 2000,- edestä kuitteja, joten huolella tehty veroilmoitus meni vielä uusiks. Iltapäivällä olin kyllä Harjavallan lukion editointiporukan kanssa aika puhki, mutta onneksi nuoret saivat paljon hyvää minusta vanhasta ja väsyneestä huolimatta. Illalla käytiin vielä Eeva-Liisan kanssa Aurassa kyläpalaverissa suunnittelemassa FENIX kylätapahtumaa.


16.5. keskiviikkona hurahti palkallisena työpäivänä ensin Työhuoneella, sitten Ahlaisissa toukosiunausta kuvaamassa ja illalla vielä Harjavallassa editointia avustamassa ja Kokemäen Pitkäjärvellä yhtä kuolemantapausta kuvaamassa. 


17.5. helatorstai menikin nukkuessa ja laiskotellessa, illalla piti vain käydä kuvaamassa yksi kohtaus Harjavallan voimalaitoksella.

18.5. perjantai meni kyllä yhden oman palaverin takia kokolailla vapaapäiväksi. Vähän jotain koitin vääntää, mutta työpäivän tasaukseksi taisi mennä ilman minkäänlaista näkyvää tulosta.

19.5. lauantaina oli Otsolassa Viikkari-juhlien kunniaksi kevään Otsola ensi-illat non-stop esityksenä näytillä. Muutaman tunnin työpäiväkin tuli käytetyksi Ahlaisissa larppia kuvaamassa.

20.5. sunnuntai oli taas pitkää vääntöä, ei oikein työpäivä, muttei vapaatakaan. 19 keskeneräistä videota vain odottaa tekijäänsä, piti kaapata kuvanauhoja seuraavaksi viikoksi, latailla akkuja kaikkea muuta olematonta.

21.5. maanantaina olikin sitten selkeä 14 tunnin työpäivä, ensi tehokas parituntinen postien ja allakan kanssa, Matomäen koulun 1. kuvauspäivä luuhattiin metsässä ja Harjavallan kurssin toinen elokuva tuli lähes valmiiksi editoitua. Päivän keli oli kyllä surkea työpäivälle, hellelukemisssa miltei, mutta minkäs teet. Iltapalaksi vielä väännettyä vielä yksi Maliken episodi lähes valmiiksi editointipöydälle, joten kyllä sitä siinä jo sitten olikin oikean käden puuhaa.

Mikä sitten tekee minun oloni näin turhautuneeksi? Sekö, etten nyt taas tunne saavani mitään oikeaa aikaan vasemmalla kädellä vai? On vain niin aivan liikaa kaikkea kesken.

Työpöydän kääntöpuoli

Tuli sitten pidettyä kaksi perättäistä vapaapäivää. Juuri viikko sitten oli sellainen toinen vapaapäiväputki. Tähän voisi jopa tottua. 


Katsoin juuri työallakasta, että minulla on ollut tänä vuonna 5 kertaa kaksi kokonaista vapaapäivää peräkkäin putkeen. Tämä on näitä sirpaletyön kirouksia, vaikka työpäivät eivät ole aina pitkiä, eipä ole paljon ihan kokonaisia vapaapäiviäkään. Sitä vaan tulee tällaiselle tuntityöläiselle aina palkatonta pakkotyötä koko mokoma, akkuja pitää ladata, laitteita huoltaa, talvella tapahtunut tietokonerikko aiheutti minulle noin kahden viikon ylimääräisen palkattoman työrupeaman ja työsuman, mitä en ole pystynyt purkamaan tässä muiden kevätkiireiden aikana.


Nyt on vaan se ongelma tässä edessä, että kun piti pari vapaata, ei pääse taas oikein millään päivän töihin kiinni. Pitäisi olla palkallinen työpäivä ja saada tilaustöitä pois käsistä, mutta nyt huomaan istuneeni työpöydän ääressä neljä tuntia, enkä ole saanut mitään oleennaista tehtyä. Pitänee ryhdistäytyä. Jahka saan nämä sanat vuodatettua pois päästäni.


Minun työpöydälläni on nyt kaksi kääntöpuolta. Toinen puoli työpöytääni on varattu Rummunlyönneille. Entäs se toinen puoli?


Editointipöydällä lojuu nyt 22 enemmän tai vähemmän keskeneräistä tai aloittamatonta editointityötä, jotka pitää toimittaa tilaajille toukokuun aikana. 14 näistä on ok, ne tuovat minulle leipää pöytään viikoksi. Muita palkallisia töitä on tiedossa toinen viikko. Ja kun rummunlyöntejä työllistää toukokuussa kaksi viikkoa, niin pitäisi päästä sellaiseen kohtuulliseen 40 tunnin työviikkoon kiinni ja voi pitää jopa pari päivää viikossa vapaatakin. Harvinaista herkkua pätkä- ja sirpaletyöläiselle nuo kokonaiset työpäivät ja peräkkäiset vapaapäivät.


Työpöydän kääntöpuolet ovat siis ok ja pystyn pitämään ne erillään järjestyksessä jotenkuten.


Ongelmia ja harmaita hiuksia aiheuttaa tuo työpöydän reuna- ja syrjäpuoli. Editointitöistä 8 on sellaisia sekalaisia palkattomia yleishyödyllisiä töitä, jotka olen luvannut, että jollakin tapaa ne tulevat joko minun tai SEKKin kautta hoidettua. Myös sekalaiset palkattomat luottamustehtävät tekevät olon sellaiseksi, ettei oikein osaa välillä muuta kuin tuhnuttaa työpöydän reunoilla pääsemättä mihinkään kunnolliseen tehtävään kiinni.


Mutta nyt loppukoon tuhnutus ja kääntyköön työpöytä nyt näille tämän päivän palkallisille töille hops.