Validia Pori elokuvaryhmä huikea toimintavuosi

Tänään tutustuimme yhdessä Validia Pori elokuvaryhmässä blogien tekemiseen ja julkaisimme tämän vuosikertomuksen ja koosteen viime opistokauden tuotoksista.

Jos joku jostain ihmeen syystä ei tiedä, mikä on Validia Porin elokuvaryhmä, niin olemme joukko elokuvantekijöitä, joiden kotipesä on Validia-palveluiden liikuntavammaisten päivätoiminnassa.

Tuotamme ideoita ja käsikirjoituksia Otsolan kansalaisopiston "Sanoista eläväksi kuvaksi" elokuvakurssilla. Elokuvatoimintaa meillä on ollut jo vuodesta 2008 lähtien ja olemme tehneet yhdessä yhteensä 14 lyhytelokuvaa.

Apua ja elokuvakalusto sekä ohjaus apua saadaan MEKA TV:ltä sekä Satakunnan Elävän Kuvan Keskukselta. Meillä on oma editointilaitteisto ja saimme hankittua juuri oman videokamerankin.

Syyskauden 2014 aluksi pohdimme, miten vauhdikas toimintavuosi meillä olikaan kansalaisopiston elokuvapiirissä 2013-2014. Muut tulevat sitten perässä jos pystyvät.

Saimme aikaiseksi 5 uutta yhteisöelokuvaa, kehitimme runomaatioita, rakensimme näyttelyn toiminnastamme ja kaikkea muuta sen sellaista.

2013-2014 toimintaa

• Yhteistyö Satakunnan Museon kanssa
• Näyttely PILKAHDUKSIA Otsolan kansalaisopistossa
• Palvelutalon 35 vuotispäivät
• Kehitettiin runomaatioita
• Ensi-ilta Viikkarin kyläjuhlilla

Viime kauden elokuvatuotantomme tässä

Kerro se museolle - 5 min - 2013

Toimintavuosi alkoi yhteistyössä Satakunnan Museon kanssa. Syyskauden alussa Museolta käytiin esittelemässä Kerro se museolle -hanketta, joka keräsi kauppamuistoja menneiltä vuosilta. Samalta istumalta tehtiin heti lyhytelokuva omista kauppamuistoista, eihän tällaisia tarinoita kannata hukata.

Pilkahduksia - 7 min - 1.11.2013

Pilkahduksia -näyttely Otsolan kansalaisopistoon tehtiin aika kiireellä muun tohinan ohessa, mutta se oli hieno pysähdys osallistujille, jonka ohessa tutkittiin, millaisia pilkahduksia liikuntavammaisten arjesta löytyy ja siihen, miten kulttuuritoiminnan ja taiteen avulla voidaan kertoa ja osallistua enemmän.

Samaan teemaan liittyen teimme sitten elokuvan palvelutalon 35 vuotis juhlille.

Kylässä - 2 min - 24.2.2014

Ryhmä toteuttaa ideoita enemmän kuin yksi reppana ohjaaja pystyy viimeistelemään, joten keksimme yhdessä keinon hyödyntää vanhoja kuvamateriaaleja hauskalla tavalla. Teimme yhdessä runoja videokuvien perusteella, teimme musiikiin ja kehitimme Runomaatio menetelmän yhdessä.

Kesällä 2013 kävi Monituotteesta joukko Me Itse vieraita, mutta vasta talven pimeydessä saimme tästä vierailusta hienon pienen runomaation valmiiksi.

Huviretki Reposaaressa - 2 min - 10.3.2014

Pitkään keskeneräisenä roikkunut kuvamateriaali huviretkestä Reposaaresta vuodelta 2010 sai myös runomaatio menetelmällä lyhytelokuvan muodon.

 

Tanssimuistoja - 8 min - 17.5.2014

Vuoden päätyö oli kerätä tanssimuistoja ja näistä koko vuoden aikana kerätyistä tarinoista ja valokuvista sittten koottiin Tanssimuistoja elokuva, jonka ensi-iltaa juhlistettiin Viikkarin kyläjuhlilla 17.5.2014.

Eihän tällaisessa yhteisöelokuva toiminnassa täällä Länsirintamalla mitään niin uutta ole, mutta ainutlaatuista kyllä, vastaavaa toimintaa emme tiedä muualla olevan, joten kyllä me vähän ylpeitäkin toiminnasta olemme. 

Muun työn ohessa

Eilinen menikin sitten taas palkattomia töitä tehdessä muiden palkattomien töiden ohessa. Mieluummin sitä tekisi palkallisia töitä muiden palkallisten töiden ohessa, mutta minkäs teet, kun tukea tekemiselle ei ole eikä näytä mistään enää tulevankaan. 

Eilen tuli taas yksi tiedote "Ilmoitamme kohteliaimmin, että Teille valitettavasti ei ole myönnetty apurahaa jättämänne hakemuksen perusteella." Näillä tämänkaltaisilla viimeisen vuoden aikana tulleilla tiedotteilla saisi jo työhuoneen tapetoitua kokonaan uudestaan.

Eilinen 3.5. työpäivä alkoi 6:00 ja päättyi 16:00. 10 tunnin työpäivästä meni tasan puolet tehokasta työaikaa Otsolan kansalaisopiston näyttelyn Validia Pori elokuvaryhmän ensi-illan viimeistelyyn ja varsinaisen ensi-iltaan, joka olisikin sitten oikein hieno ja lämminhenkinen tapaaminen. 

Katso elokuva täältä...

Se toinen puoli olikin sitten tehotonta nyppimistä, sitä sun tätä raapimista ja keskeneräisten sirpalehommien rääpimistä. En kyllä oikeastaan saanut muuta aikaan kuin itselleni riittämättömyyden tunteen. Jonkin verran tuli sentään viikonlopun leiriä ajatellen akkuja ladattua ynnä muuta, suunnitellessa tulevia mahdollisia töitä, harrastettua SEKKin asioiden kanssa, mutta ensi-iltaa lukuunottamatta en kyllä saanut mitään muuta käsinkosketeltavaa aikaan.

Tänään 4.5. mennäänkin sitten Ahlaste tuupin kanssa Korkeaojalle lasten ja nuorten Karhuseudun kylille hankkeen 24H elokuvaleirille korkein odotuksin. Valmistelut ovat kyllä vähän jääneet heikoille kantimille, mutta peruspalikat ovat kunnossa ja tekijäjengi on hieno. Siispä ruikutukset seis, kapsäkit autoon ja matkaan mars.

Onkin tulossa oikein mielenkiintoinen 24 tunnin oikea työpäivä. Ja jos nyt jotakuta kiinnostaa tietää, mistä ihmeestä tuolla Korkeaojan 24H leiristä on oikein, niin alkutietoa rapsaa ja ensi-iltaa odotellessa saa tuolta.

Tehdään yhdessä Korkeaojan nuorten ikioma kylävideo!...

22. MEKA TV joulukalenteriluukku

Tänä vuonna on ollut aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien solidaarisuuden teemavuosi. Kovin paljoa ei pystytty asiaan perehtymään tuen niukkuuden vuoksi, mutta jotain sentään päästiin tekemään Otsolan kansalaisopiston elokuvakurssilla. Keväällä 2012 Ruskakodin elokuvapiiri näytti vähän nuoremmilleen mallia näin.

Eipä ollut hassumpi kurssi muutenkaan tämä Elämänlangoista eläviksi kuviksi.

• Ruskakodin elokuvapiiri

Pikkulauantai mielessäin

Eipä taida tulla tänään työviikon pikkulauantaita, työviikon pikkulauantai ja puoliväli taitaa tulla vasta isona lauantaina tällä viikolla. Viikolopuksi on kolme kurssia suunnittelupöydällä toteutettavaksi ja Ahlaste tuupin Grande Finale -päätös. Viikolla taas ei kehtaa pitää vapaapäiviä, kun on kaikki niin riipin raapin kesken, joten 12 päivän työviikko taitaa olla menossa. Maanantaina asettamasta editointiaikataulustani olen nyt 2,8 lyhytelokuvaa jäljessä.

Kello soi 7:30 ja ihme kyllä pääsin tehokkaasti työpäivän alkuun. Jos kotona työskentelyssä on haittansa niin on siinä etunsakin. Jos aamupäivän oikein ahkeroi, voi palkaksi hyvästä työstä saada päikkärit.

Rutiiniaamuna käyn ensin laittamassa työkoneen päälle. Samalla kun kone käynnistyy, laitan kahvikeittimen päälle ja käyn lukemassa vessassa aamulehden. Yleensä olen täydessä työkunnossa kahvikupin kera työpöydän ääressä 10 minuutissa. Tehokasta eikös vaan?

Aamu 8:00 mennessä olin saanut päivän postit luettua, valmistelua päivän Validia kurssi, siirtänyt Validian Yyteri-materiaalin editointilevylle ja laittanut Otsolan kansalaisopiston opistopaperit ajan tasalle. Allakkaan on merkitty tänään 2 tuntia palkallisia työtunteja, joten sitä varten on kaikki nyt valmiina.

8:00 jälkeen päivän muut työt muuttuvatkin  epämääräisiksi. Päivän kurssi kun on aamupäivällä, niin ei voi oikein aloittaa mitään editointityötäkään, ei vain pysty keskittymään. Aamun sormitreenauksesti otankin sitten MEKA TV nettisivujen päivittämisen, 4H Alastaron elokuvaillan suunnittelun ja markkinoinnin aloittamisen, eilisen päivän työtiedostojen synkronisoinnin ja varmuuskopioinnin ja niin edelleen. Jotain vähän koko ajan oikealla ja vasemmalla kädellä, mutta ensimmäisen aamupuolituntisen työtehokkuudesta ei ole enää merkkiäkään.

Näitä naputellessa siis välillä vilkuillen kelloa, jahka se tulisi 9:37, jolloin muutun taas minuuttiaikataulun mukaiseksi tarkaksi ja tehokkaaksi työssäkäyvän yhteiskunnan jäseneksi.

Iltapäiväbluussia

Aamutehokkudesta ei kyllä sitten ollut juuri mitään hyötyä. Tietenkin lähtökiireissä unohdin puolen editointimateriaalista väärälle editointilevylle ja kotiin. Vahinko ei nyt sitten ollutkaan kovin kaksinen ja saimme porukalla tehtyä Yyterin dyyneillä leffan raakaleikkauksen. Ja harvinaista kyllä, olen päivän antiin kohtuullisen tyytyväinen. Olen enää 2,55 lyhytelokuvaa aikataulusta jäljessä.

Onnistuneen aamupäivän annin jälkeen pidänkin nyt vähän siestaa, hoitelen kotijuttuja ja palaan työpöydän ääreen sitten kun huvittaa.

Yökirjaus 23:07

Palasin työpöydän ääreen 16:00 ja pari tuntia meni sekalaisissa viritelmissä aloittaa joku juttu. Oikeastaan monta juttua tuli aloitettua, mutta ei yhtään päätettyä. Illalla ja alkuyöstä tuli vielä väännettyä pari tuntia Ahlaste tuupin viimeisiä uutisia, mutta ei valmista siitäkään. Nyt ollaan enää vain 2,05  juttua editointiaikataulusta jäljessä.

Allakasta vasemmalla kädellä repäistyjä

Minulla on kyllä nyt kadonnut kokonainen työviikko jonnekin hukkaan? Eikä sitä löydy niin mistään työpöydältä, eikä edes lattialle työnnettynä.


Työpöydän allakka ja päivän tehtävälista on jumahtanut 2.5. päivään ja viimeinen vähänkään älykäs merkintä jonnekin muistiinpanoihin 9.5. tienoille.


Katsotaanpas nyt mitä MEKA TV allakasta repäistynä löytyy. Kai tässä nyt sentään jotain on saatu oikeallakin kädellä aikaan?


10.5. torstai oli Maliken Sosiaalisen tilinpito-DVD:n tiukka editointipäivä. Kaiken kaikkiaan työpäivälle tuli jopa ihmillisesti vain 8 tuntia päivä. 


11.5. perjantaina piti olla palkallinen päivä, mutta palkkatöitä tuli tehtyä vain 3 tunnin edestä. Sekalaista näkymätöntä rummunlyöntiä sitten koko muu päivä.


12.5. Vapaa lauantai.


13.5. sunnuntaina oli pakko ryhdistäytyä äitienpäivästä huolimatta ja tehdä iltahommina vihdoin ja viimein kaksi FENIX käännöstä julkaisukuntoon. Nyt sitten nämäkin hommat on vain 9 tunnin ähellyksen jälkeen vain laskutusta vailla valmis. 

14.5. maanantaina piti koota kaikki keskeneräiset hommat jotenkin yhteen ja käydä SEKKistä pyytämässä aamupäivällä hätäapua editointiin. Sitten sain mielyttävää postia, joka suisti osaltaan ajatukset päivän töistä raiteiltaan. Keskipäivillä aloitin sitten veroilmoituksen tekemisen ja kuittien hakemisen yhteydessä tulikin sitten pemotettua samalla parin vuoden arkistot lähes ajan tasalle. Käytännössä työpäivä meni Rummunlyönneille, nyt odottaa parin vuoden arkistointi tuossa työstäjää siistissä melkein järjestetyssä nipussa. Turhaa paperimoskaakin tuli yhden saunanpesällisen verran.


15.5. tiistaina löysin vielä tarkistussiivouksessa 2000,- edestä kuitteja, joten huolella tehty veroilmoitus meni vielä uusiks. Iltapäivällä olin kyllä Harjavallan lukion editointiporukan kanssa aika puhki, mutta onneksi nuoret saivat paljon hyvää minusta vanhasta ja väsyneestä huolimatta. Illalla käytiin vielä Eeva-Liisan kanssa Aurassa kyläpalaverissa suunnittelemassa FENIX kylätapahtumaa.


16.5. keskiviikkona hurahti palkallisena työpäivänä ensin Työhuoneella, sitten Ahlaisissa toukosiunausta kuvaamassa ja illalla vielä Harjavallassa editointia avustamassa ja Kokemäen Pitkäjärvellä yhtä kuolemantapausta kuvaamassa. 


17.5. helatorstai menikin nukkuessa ja laiskotellessa, illalla piti vain käydä kuvaamassa yksi kohtaus Harjavallan voimalaitoksella.

18.5. perjantai meni kyllä yhden oman palaverin takia kokolailla vapaapäiväksi. Vähän jotain koitin vääntää, mutta työpäivän tasaukseksi taisi mennä ilman minkäänlaista näkyvää tulosta.

19.5. lauantaina oli Otsolassa Viikkari-juhlien kunniaksi kevään Otsola ensi-illat non-stop esityksenä näytillä. Muutaman tunnin työpäiväkin tuli käytetyksi Ahlaisissa larppia kuvaamassa.

20.5. sunnuntai oli taas pitkää vääntöä, ei oikein työpäivä, muttei vapaatakaan. 19 keskeneräistä videota vain odottaa tekijäänsä, piti kaapata kuvanauhoja seuraavaksi viikoksi, latailla akkuja kaikkea muuta olematonta.

21.5. maanantaina olikin sitten selkeä 14 tunnin työpäivä, ensi tehokas parituntinen postien ja allakan kanssa, Matomäen koulun 1. kuvauspäivä luuhattiin metsässä ja Harjavallan kurssin toinen elokuva tuli lähes valmiiksi editoitua. Päivän keli oli kyllä surkea työpäivälle, hellelukemisssa miltei, mutta minkäs teet. Iltapalaksi vielä väännettyä vielä yksi Maliken episodi lähes valmiiksi editointipöydälle, joten kyllä sitä siinä jo sitten olikin oikean käden puuhaa.

Mikä sitten tekee minun oloni näin turhautuneeksi? Sekö, etten nyt taas tunne saavani mitään oikeaa aikaan vasemmalla kädellä vai? On vain niin aivan liikaa kaikkea kesken.

Lokimerkintöjä 2.-4.5.2012

Kolme päivää Rummunlyöntejä takana taidetoimikunnan tuella. Yhtenä kovana henkilökohtaisena tavoitteena on rauhoittaa oma työelämääni ja hankkia työn lomaan vähän omaakin elämää. Viimeiset puolitoista vuotta ovat menneet MEKA TV sirpale- ja pätkätöiden kanssa sellaista matalalentoa, että on pakko hengähtää ja hidastaa maailmanmenoa. Vaikka tiedän, että minulla riittää jonkinlaisia töitä nyt 2013 huhtikuuhun, pitää taas alkaa takavasemmalta miettiä sitä, mitä tässä isona oikein tekee.


SEKKin ja MEKA TV kannalta taas kovana tavoiteena on se, että saan 20 vuoden KeViKe/MEKA TV arkistot järkevöitettyä ja digitalisoitua käsiteltävään kokoon. Eli kaatopaikalle, kierrätykseen ja saunan pesään lähtee nyt paljon tavaraa.


Eli jos joku tietää että arkistoissani on jotain itselleen tärkeää säilytettävää, ilmoittakoon sen minulle heti, tämän kesän arkistointisiivouksen jälkeen se saattaa olla myöhäistä. 

2.5.2012 HELSINKI

1. Rummunlyöntipäivänä hyppäsin SEKKin Ykin ja nuorten kyytiin matkalle kohti Helsinkiä. Taiteilijaelämäni tämän vuoden 1. työpäivä alkoi siis kohtuullisen aikaisin 5:30.


Matkalla sain tehtyä 4 kuukauden työsuunnitelmat ja hahmoteltua pääkohdat omaan 20 vuoden työjatkumooni.


SEKKin väki lähti omaan ministeritason palaveriin ja minä sain pitää muutaman tärkeän vapaatunnin Helsingin vilinässä.

" Voisi kuvitella, että kiireisen työntäytteisen kevään jälkeen olisi mukava rauhoittua metsässä tai hiljaisessa luonnossa. Täytyy kyllä tunnustaa, että kyllä täällä Töölönlahden rannalla ja Helsingin kaduillakin rauhoittuu kummasti, kun katselee miten kiire muilla on ja minulla ei, ei nyt. "

Oma syyni olla Helsingissä oli SEKKin Yhdistyssstrategia 2020 -klinikkatapaaminen Diges Oy:ssa. Jos tapaamisesta ei mitään muuta hyötyä tule, niin palaverin aikana kyllä kummasti jäsentyi se hieno työ itsellenikin, mitä SEKKissä tehdään. Oma 20 vuoden projektijatkumokin sai uudenlaisia ulottuvuuksia ja uskoa siihen, että kyllä tässä nyt sentään jotain pientä ollaan saatu aikaan vuosien mittaan.


Kotimatkalla oli mietintämyssy löysästi pään päällä. Kotiin tullessa olin kyllä niin väsynyt, että oli vielä 21:00 jälkeen otettava pienet iltatorkut, että jaksaisin päästä käsiksi päivän toiseen tehtävääni.


22:30 alkoi editointikone jauhaa seuraavan päivän ensi-iltoja esityskuntoon.

3.5.2012 RUMMUNLYÖNTEJÄ ENSI-ILLOISSA

Torstai aamuna 2:30 oli KEVÄTPÄIVÄN RIEHA esityskunnossa editointipöydällä. Sitten pieni lepohetki omassa sängyssä ja 6:00 alkoi päivän toisen ensi-illan editointi ja viimeistely. Sopivasti tuntia ennen ensi-iltaa olikin kaikki esityskunnossa.


Ensi-illassa Otsolan kansalaisopiston näyttelyn yhteydessä oli tupa täynnä, 40 katsojaa. Puheita pidettiin, kahvit juotiin ja keskusteltiin elokuvien merkityksistä.


Jos eilisessä strategia-keskustelussa vähän tuotiin esille se, että pitäisi miettiä vähän kohderyhmiä järkevämmiksi, niin tämän tilaisuus toi kyllä minulle hyvän olon tunteen siitä, että kohderyhmiä ei ole, vaan hommia tehdään kaikkien kanssa, mihin vain resurssit riittävät.


MEKA TV toiminnalle tämän päivän tärkeimmät kohderyhmät olivat siis

• liikuntavammaiset 
• seniorit
• 80-96 vuotiaat aikuisopiskelijat

Validia Pori elokuvaryhmän NAISTENPÄIVÄ

Ruskakodin elokuvapiirin KEVÄTPÄIVÄN RIEHA

Näistä kohderyhmistä en kyllä haluaisi luopua.

4.5.2012 PÖLYNPYYHINTÄÄ RUMMUNKALVOILTA

Vuorokauden vaihtuessa molemmin puolin vielä viimeistelin uusimmat leffat YouTube kuntoon.

Perjantain minun piti pyhittää taas oikealle palkkatyölle, mutta en saanut tarvittavia tietoja ajoissa, joten Rummunlyöntien piikkiin meni tämäkin päivä. Ja hyvä niin. Sain herätä ilman kellonsoittoa ja tehdä asioita siinä järjestyksessä hyvällä omallatunnolla ja varmalla tiedolla siitä, ettei hommat tekemällä lopu.

Vaikka tehtävänä piti olla työtilan raivaaminen Rummunlyöntejä varten, siivoukseni ja järjestelyni taisivat vain lisätä kaaosta. Mutta hyvä näin. Kolme päivää Rummunlyöntejä takana ja 40 vielä edessä.

Ja mikä parasta, edessä on myös vapaa viikonloppu yhtä tunnin pikkuhommaa lukuunottamatta.