Työviikon 9. ja 10. päivä

Oikeasti työallakassa on tällä viikolla vain 2 työtuntia. Varsinainen työviikko alkoi tänään keskiviikkona 10:00 ja päättyi 11:30. Viikon työtehtävä oli Otsolan kansalaisopiston Validia Pori elokuvaryhmä vetäminen.

Koko alkuviikko on mennyt johonkin ihme hömppäämiseen noita kahta Validia kurssituntia lukuunottamatta. Muutama editointityö (itse asiassa 25 kpl) olisi tuossa tuomassa leipää pöytään, mutta en toimerru millään alottamaan niitä, kun dead-linet ovat vielä niin pitkällä.

Eilen, viikon 9. työpäivänä heräsin taas ilman kellonsoittoa 7 maissa, ajattelin tehdä vähän rästihommia pois, mutta johonkin ihan muuhun meni taas tuokin palkaton työaika. Varmuukopiointeihin, levyjärjestelyihin, syksyn kurssien suunnitteluun, inventaarioihin, laitekorjauksiin, ohjelmapäivityksiin, koulutusmateriaalin kokoamiseen ja niin edelleen.

Syksyä rakennellessa huomasin, että pian pitäisi alkaa tekemään ensi vuoden toimintasuunnitelmia. Siitä tuleekin tänä syksynä vielä hankala homma, tulevaisuuden näkymät ja mahdollisuuden ovat nyt huonoimmat kymmeneen vuoteen, mitään kantavaa projektia ei ensi vuonna ole MEKA TV toiminnalla tiedossa.

Yleensä minusta on hauska tehdä toimintasuunnitelmia seuravaksi vuodeksi, mutta tänä vuonna se on erityisen vaikeaa. Pitäisi keksiä joku taikatemppu, millä voisi nyhjäistä jotain tyhjästä. Mieluummin tekisin ensi vuonna jotain oikeita hommia kuin taikatemppuja.

FB 18.9.2012

Yhden jumissa olleen skannerin sain toimimaan ja yhden kiusallisen ajuriongelman korjattua, jotka ovatkin kiusanneet minua monta kuukautta. Mutta väritulostinta en saanut korjattua, tästä tuleekin sitten vain lelu vesilinnuille.

Sitten vain piti päivällä vähän tuulettaa päätä, kävimme huviajelulla Raumalla syömässä ja kaupassa. Iltanokosten ja Star Trekin katselun jälkeen naulitsin vielä illalla kolmeksi tunniksi itseni työpöydän ääreen saamatta mitään näkyvää aikaan.

Tänään keskiviikkona työviikon 10. päivänä aloitin kurssimainosten tekemisellä, postittamisella ja markkinoinnilla. Porin seudun kansalaisopiston erityisryhmien mediakurssi alkaa näyttää melkoisen hyvältä paketilta nyt.

Validia kurssin jälkeen puolen päivän maissa en sitten taas saanutkaan mitään aikaan. Haettiin kotiin Mammuttimarkkinoilta edullinen väritulostin puolihintaisine tulostinmusteineen, joten nyt on taas väritulostinkin skannereineen käytössä parin kuukauden toimintakatkon jälkeen. 

Niin ja yksi työ ja työnantaja taisi tulla lisää syksyn allakkaan ensi viikosta alkaen. Vaikka ei nyt päätyötä ja -työnantajaa olekaan, ehkä 10 työnantajan sivutuloilla pärjätään tämä syksy ihan kohtuullisesti, vaikka tällaisia puoliluppopäiviä muutaman tulisikin.

Kaipa näillä puolivetelillä tehottomilla ja taloudellisesti tuottamattomillakin päivillä joku syynsä on. Ensi viikosta alkaa taas sellainen neljän viikon työrumba, että jaksamista kysytään taas.

Yhteen asiaan olen kyllä tänään tyytyväinenkin, sain itsestäni sen verran irti, että tein pitkän kävelylenkin ja se kyllä teki hyvää. Omiakin akkuja pitää saada ladattua, että jaksaa.

Työviikon 8. päivä

Vaikka kuinka olin päättänyt, että kohtuullisen rankan työviikolopun jälkeen herään vasta kun huvittaa, ei tosiaankan olisi huvittanut herätä kello neljä aamulla. Kun oli käynyt selväksi, ettei enää unta tulisi, hääräsin työhuoneella kolmisen tuntia ja meni päivänokosille jo kello 7 aamulla.

Työpäivästä näytti siis tulevan tehokas, kun päivänokosetkin oli ruksattu pois työlistasta jo aamupäivällä. Vaan toisin kävi. Päivä tuhraantui pähkäillessä laskujen maksamista ja laskuttamista. Melkoisten fakiiritemppujen jälkeen sainkin sitten kaikki akuutit laskut maksettua ja jopa pari laskutusta lähti eteenpäin.

Kuvaavaa tämän päivän puuhasteluille on tämänkaltainen toiminta; ajattelin, että hoidan asian kerrallaan. Ensin otin yhden paperin käsiini, vesimittarin kirjauspyynnön. Kun oli menossa lukemaan mittaria, huomasin, että välivarasto oli tupaten täynnä tavaraa, joten ensi piti raivata tie  pannuhuoneeseen, missä vesimittari on. Kun vein eilisen esityksen äänikalustoa varastoon, oli sieltä lamppu palanut. Kun olin hakemassa lamppua, siivouskaapin edustalla oli eilen jättämiä laukkuja edessä. Sitten aloin purkaa laukkuja, jotka oli tietenkin kiireessä pakattu väärin, joten oikeita tavaroita viedessäni oikeille paikoille. Kalustoa siirtäessä huomasin, että yhden kameran akku piti laittaa lataukseen. Kameran laturia hakiessa löysin taas tuon vesimittarin kirjauspyynnön, mutta edelleen pannuhuoneen oven edessä oli tavaraa, joiden paikka oikeastaan oli autotallissa. Viedessäni autotalliin oikeita tavaroita alkoikin tulla sitten jo niin väsy ja nälkä, että piti tehdä ruokaa. Ja niin edelleen. Joka tapauksessa, kun aloitin puolen päivän aikaan lukemaan vesimittaria, sain kyllä tällä kierroksella kaikenlaista aikaan, mutta nippanappa ehdin viemään sen päivä postiin ennen iltaa.

Että tällainen päivä. Monta pientä mitätöntä asiaa on siis hoidettu pois silmistä.

Iltapalaksi viimeistelin eilisen ensi-illan Ahlaste tuupi Onnenkallio TALENTin. Pieniin korjauksiin ja viilauksiin meni vielä pari tuntia ennenkuin olin siinä määrin tyytyväinen, että sen voi julkaista.

Ja tässä se on; Onnenkallio TALENT

Entäs sitten kun editointihomma on valmis? Ne pakolliset rutiinitehtävät. Ensi homma on tietty projektin varmuuskopiointi. Sitten se konvertoidaan WMV -tiedostoksi ja pukataan YouTubeen. Samalla kun YouTube pukkaus etenee, juttu masteroidaan AVI tiedostoksi ja tallennetaan myös esityskelpoiseksi MPEG tiedostoksi. Minkä jälkeen ne tietty masterit ja arkistot varmuuskopioidaan. Kun homma on valmis YouTubessa nähtäväksi, käydään asianmukainen markkinointikierros asianomaisille tahoille Facebookissa, Twitterissä ja Google plussassa. Sitten tiedot päivitetään MEKA TV sivuille, ansioluetteloon ja arkistointilistauksiin. Joista sitten tietty tehdään vielä varmuuskopiot.

Ja sitten jos tarmoa riittää, niin päristellään rumpuja tekemisistä sitten vielä täällä.

Joku sanoi eilen, että minun työ näyttää helpolta kun osaa. Helppoudesta en osaa sanoa, mutta turhan monimutkaista tämä on kyllä. Ja kuulostaa työläältä, mutta näillä rutiineilla koitan viimeiseen asti välttää sitä, ettei tarvitse mitään samaa hommaa kahteen kertaan tehdä. Sen verran laiska ihminen olen, yksi kerta riittää kiitos. Ja varmuuskopio päälle.

Sunnuntain sutinoita ja Grande Finale

Sunnuntai tai ei, työviikon 7. päivä käynnistyi kello 7:00. Niin tai oikeastaan jatkui, päivän ensimmäisenä tuntina istuin kyllä tiivisti editointipöydän ääressä. Päivän ensi-ilta oli vielä kesken, mutta jätin Onnenkallio TALENT editoinnin suosiolla kesken, kun alkoi hahmottua, että lyhytelokuva vaan siitäkin tulee.

Aamupalaksi piti vielä laittaa päivän Ahlaste tuupin Grande Finalen esityskuntoon. Ensimäinen ja oikeastaan päivän ainoa isompi jumi tuli siinä, että huomasin kahden lyhytelokuvan masterin puuttuvan kokonaan ja muutama muukin arkistointikappale oli jossain aivan muutalla kuin piti. Vaikka Ahlaisten Grande  Finale elokuvia ja episodeja on vuoden aikana kertynyt vain 45, niin kyllä niidenkin järjestyksessä pitämiseen ja arkistointiin vaan menee oma aikansa.

Sain sitten Grande Finalen kahden ja puolen tunnin esityksen järjestykseen ja esityskuntoon, viimeisteltyä kahden elokuvan keskeneräisiksi jääneet masterit, editoitua päivän ensi-illan, tehtyä diplomin aktiivisimmille osallistujille sekä pakattua päivän kurssi- ja esityskamat.

Sen verran koville aamutoimet otti, että olin Ahlaisissa 15 minuuttia myöhässä.

Päivä Ahlaisissa alkoi kello 12:15 tuupin uuden laitteiston käyttökoulutuksella. Perustuupilaisten lisäksi mukana oli 4 uutta aikuisopiskelijaa. Sitten vaan ryhmäjako kahtia, tuupilaisilla oli vielä yksi kuvausjuttu tehtävänä ja sitten annoin aikuisille 20 minuutin pikakoulutuksen elokuvan tekemisestä eli pikaisesti kävin läpi sen, mitä nuoret olivat vuoden aikana elokuvan tekemisestä oppineet.

Tekemällä oppii, joten aikuiset kuvasivat pienen kansalaisjournalistisen jutun Ahlaisten kirjastossa olevasta valokuvanäyttelystä ja sen sisällöstä. Samaan aikaan nuoret suunnittelivat ja kuvasivat vaatimattomasti yhden koostejutun siitä, millainen vuosi Ahlaisissa on ollut tuupi projektin aikana.

Ahlaisissa on siis nyt tämän tuupi-projektin loppumetreillä hankittu toimiva tuotantolaitteisto, jolla hommaa voidaan jatkaa omin voimin. Ohjelmassa seuraavaksi on siis käyttökoulutuksen tarjoaminen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Ahlaste tuupin Grande Finale alkoi 16:00 ja melkoinen kavalkadi Ahlaisten vuodenajoista isolle valkokankaalle pläjähtikin. Kolmen tunnin aikana katsottiin kaikki Ahlaste tuupi vuoden aikana tehdyt uutiset, lyhytelokuvat ja mainokset, joita onkin sitten kertynyt 45 kpl. Ja näyttiväthän nuo paljon komeammilta isolla valkokankaalla katsottuna kuin pienellä rupisella YouTube ikkunalla tihrutettuna.

Ennen ensi-iltaa vielä palkittiin aktiivisimmat osallistujat Ahlaste tuupi Diplomilla. Hieno ilta hienossa seurassa.

Illan jälkeen olikin sitten takki aikamoisen tyhjä. Vuoden projekti olikin sitten tässä. Nyt on tyhjennetty tämä työpöytä, jotta sen voi taas täyttää.

Päivän kamojen purkamiseen ja roudaamisen 21:00 jälkeen 14 tunnin työpäivän jälkeen kyllä oli olo aika vedoton, mutta ehkä minä sen vedottomuuden sitten olinkin ansainnut, joten ei sitten muuta kuin saunaan ja petiin.

Lauantaina yötyömyöhään

Työviikon 6. seurantapäivän muutamat merkinnät ehdin ja jaksan tehdä vasta yömyöhään, kun alan dead-line ihmisenä vasta päästä editoinnin makuun. Huominen Ahlaste tuupin ensi-ilta ja huomisen päivän suunnittelu muutenkin on vielä tässä alkutekijöissään. Eilinen haahuilupäivä siis vähän kostautui, mutta eihän tässä mitään uutta ole.

Kansalaisopistojen MEKA TV kurssit Huittisten seudun kansalaisopistossa ovat kerran kuussa lauantaisin, mikä sopii minulle kaikin puolin hyvin. Kolmesta tunnin lasten ja nuorten elokuvakurssista sekä neljän tunnin erityisryhmien elokuvapiirista matkakuluineen tulee täysi päivätienesti.

Suunnitteluineen, pakkaamisineen ja kursseineen näistä tulee kutakuinkin 10 tunnin menetys vapaa-ajasta. Ja sen jälkeen kun heräsin seitsemän maissa aamulla, seuraava tauko tuleekin sitten kutakuinkin vähän ennen viittä illalla. Hulinapäivä siis, mutta myös selkeä palkkatyöpäivä eikä mihinkään ylimääräiseen haahuiluun tarvitse eikä ehdi sortua.

Iltasella tuli käytyä kaupassa ja pienillä iltanokosilla. Iltayhdeksältä taas alkoivat väsyneet aivot toimia sillä lailla, että nyt editointi sujuu. On sen verran väsynyt, ettei jaksa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan ja näinhän se sitten menee, dead-line ihmisen arki.

Muutama perjantaimerkintä

Työviikon 5. seurantapäivän merkintöjä ei ole kovin montaa. Aamu käynnistyi ilman kellonsoittoa, väänsin aamupäivällä kolmisen tuntia kaiken maailman syksyn laskelmia, suunnitelmia ja laitoin kursseja järjestykseen. 

Päivällä pidin vapaata ja iltaseitsemän jälkeen tuli haahuiltua nelisen tuntia jotain olematonta työpöydän ääressä. Välillä on vain pakko pitää vähän tällaisia välipäiviä, jotta voi miettiä ja pitää mietintämyssyä löysästi silmillä, miten tässä oikein jatkaa.

Vähäsen on veto viidentenä työpäivänä ja varsinkin kun tietää, että seitsemän työpäivää on vielä edessä ennen seuraavaa vapaata. Ja varsinkin kun kaksi seuraavaa päivää on aika tiukkaa ja pitkää päivää. Sallin itselleni siis tämän päivän haahuilun.

Tulin laskeneeksi talousasioita vatvoessa ja laskuja maksaessa freelancerina olemisen arkea pohtiessa, että minun pakolliset ja säännölliset menot ovat noin 800,- kuukaudessa. Sen verran siis pitää tienata kuukaudessa ensin, että alkaa saamaan jotain palkkaa itselleenkin.

Syyskuussa, kun kurssit ovat vasta alkamassa, minulle tulee 22 säännöllistä palkkatyötuntia. Muutamalla taidetoimikunnan työskentelyavustupäivällä ja muutamalla silpputyöllä pääsen pääsen +-0 tulokseen kaikkien menojen ja tulojen suhteen, joten kohtuullinen kuukausi on tulossa taloudellisessa mielessä.

Tein laskelmia yhteen tarjouspyyntöön ja jos tuo 8 päivän homma menee läpi, talous on turvattu loppuvuodeksi. Eniten päänsärkyä aiheuttaa vuodenvaihde, jolloin on tiedossa 4 viikkoa, jolloin ei ole mitään tuloja tiedossa. Ajatus siitä, että pitää mennä ensimmäistä kertaa kolkuttelemaan työvoimatoimiston ovia kymmeneen vuoteen tuntuu vastenmieliseltä. 

On tämä vaan aika tasapainottelua epäsäännöllisten tulojen ja säännöllisten menojen kanssa elämäminen. 

Jossain mielessä on hieman rauhoittavaakin, että tässä taloudellisessa keikuttelussa yksi asia tuntuu pysyvän vakioina; MEKA TV talous on ollut, on ja näyttää pysyvänkin vakaasti puhtaassa nollassa. Sitä ei näytä mitkään talouden tuulihatut eikä pörssikurssit keinuttavan.

Torstain toivottomuutta

Työseurannan 4. päivänä en laittanut herätyskelloa soimaan. Ajattelin, että nukun niin pitkään kuin unta riittää ja aloitan päivän aherruksen virkeänä sitten vasta.

Heräsin sitten 5:45 ja 5:50 totesin tilanteen toivottomaksi unen suhteen, kun keskeneräiset editointityöt hyökkäsivät päälle. Väänsin itseni ylös sängystä työpöydän ääreen, mutta sen verran nyt väsymys painaa puurtajaa, että aamutoimiin meni tehokkaan 10 minuutin sijaan 16 minuuttia tällä kertaa.

Sen sijaan, että olisin alkanut tarmokkaasti vääntämään päivän editointisumaa, jämähdin Tampereen kaupungin YouTube sivuille, jossa oli julkaisu Tampereen kaupungin kehitysvammaisten toimintakeskuksen Wärjäämön lyhytelokuva "Ihminen on se mikä luonnostaan on".

Täytyypä nostaa hattua Tampereen kaupungille ja heidän YouTube kanavalle. Siellä nostetaan virallisilla kaupungin sivuilla kehitysvammaisten tekemä elokuva esille hienosti. Muutenkin siellä tulee viittomakieli ja lasten sekä nuorten asioita tasapuolisesti esille kaupunginvaltuuston kokousten ohella.

Sitten vain jäin miettimään Porin kaupungin suhtautumista porilaiseen yhteisöelokuvatuotantoon, kansalaisjournalismiin ja mediakasvatustoimintaan. Eihän sitä nyt vaan kukaan omalla maallaan? 

Itse asiassa Porissa ei mene kovinkaan huonosti. SEKKin ja Porin kaupungin asiat ovat oikeastaan niin hyvin kuin voivat niukkeneviin olosuhteisiin nähden olla. SEKKin toiminta on periaatteessa hyvin huomioitu ja ollaan kohtuullisen hyvin tapahtumien keskipisteissa, mutta jotenkin vain tätä SEKK/MEKA TV erityisosaamista oikein osata tai haluta täällä hyödyntää siinä määrin kuin se oikeasti olisi mahdollista.

Varsinkin omassa työssäni MEKA TV ja Me Itse Porin toiminnan näkyvyys ja hyödynnettävyys on Porissa olematonta. Tampereella ja Varsinais-Suomessa MEKA TV toiminta huomataan paljon paremmin. Se näkyy myös pankkitileissä ja työmatkojen pituuksissa. Hyvin kuvaavaa taitaa olla oikeastaan se, että olen porilaisena käynyt pokkaamassa Raumalta 3 huomionosoitusta ja palkintoa, mutta Porissa en muistaakseni yhtäkään. Ne jotka tietävät porilaisten ja raumalaisten leikkimieliset kisailut, tämä on kutakuinkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Näistä palkattomista pähkäilyistä suivaantuneena päivitin samalla "Pori Porimmaksi" soittolistan. Kyllä meillä vaan täällä osataan!

Ja nyt klo 8:08 uusi yritys tarttua kiinni päivän palkallisiin töihin.

MEKA TV toimintaa Porissa

Katsotaanpas mikä on MEKA TV tarjonta Porissa syksyllä 2012, toisin sanoen mihin on olemassa tuki ja rahoitus.

5.9. käytiin lyömässä rumpuja Porin kulttuuritoimen "Kulttuuri saavutettavaksi  Satakunnassa" loppuseminaarissa.

Porin seudun kansalaisopistossa alkaa 25.9. erityisryhmien sosiaalisen median  kurssi, jonka vaatimaton lopputyö on järjestää järjestyksessään 5. valtakunnallinen erityisryhmien elokuvaseminaari 4.12.2012. Seminaarin varsinainen rahoitus on vielä 0 euroa, mutta tekijät ja tilat on ok. Tänne sisältyy myös Porin Me Itse toiminta.

Otsolan kansalaisopiston puitteissa tehdään elokuvia Sanoista eläviksi kuviksi - elokuvakurssilla liikuntavammaisille Validiassa.

Ahlaisten nuorisoseuran Ahlaste tuupille järjestyy muutama lyhytkurssi syksyllä.

Pieni tuskanhuudahdus editointipöydän takaa 9:33

Aamulla minulla oli 26 keskeneräistä editointityötä työpöydällä. Nyt niitä on 27. Argh! Oikeasti editoinnin muutenkin pitäisi viedä vain 1/4 osaa arvioidusta työajastani, jotta ehtisin tekemiään jotain muutakin. Nyt tuntuu, että editoinnista on tulossa kokopäivän painajainen. 

Iltapäivämerkintä 14:41

Vihdoinkin sain yhden isohkon ja vähän työläänkin roikkuvat editointityön pois käsistä. Juttu on kuvattu sillä mielellä, että tästä saadaan juttu valmiiksi että hups vaan, mutta 8 raakaa työtuntia siihen vain meni. Ei kovin tehokkaita työtunteja, kun on muita hommia riesana tuolla jossain taustalla vaanimassa kokoajan, mutta kuitenkin.

Iltamerkintä vielä

16:00 oli tapaaminen Ahlaste tuupin kanssa, jossa päätettiin 16.9. Grande Finalin ohjelma ja pohdittiin samalla jatkoa. Projekti on virallisesti päättynyt, mutta Ahlaisten nuorisoseura jatkaa hanketta vielä vähän eteenpäin, että saadaan loputkin keskeneräiset hommelit pois käsistä.

Sitten taas kotona 17:30 ja siihen sai työpäivän pituus riittää. Korkeintaan päivätän allakat ja niin edelleen.

Ps. 23:06

Allakoiden päivittämiseen ja tiedon hakemiseen mietintämyssyyn meni kyllä sitten vielä pari tuntia vapaa-ajastani hukkaan. Vai menikö hukkaan? Kerron sen sitten ensi vuonna tähän aikaan vuodesta.

Pikkulauantai mielessäin

Eipä taida tulla tänään työviikon pikkulauantaita, työviikon pikkulauantai ja puoliväli taitaa tulla vasta isona lauantaina tällä viikolla. Viikolopuksi on kolme kurssia suunnittelupöydällä toteutettavaksi ja Ahlaste tuupin Grande Finale -päätös. Viikolla taas ei kehtaa pitää vapaapäiviä, kun on kaikki niin riipin raapin kesken, joten 12 päivän työviikko taitaa olla menossa. Maanantaina asettamasta editointiaikataulustani olen nyt 2,8 lyhytelokuvaa jäljessä.

Kello soi 7:30 ja ihme kyllä pääsin tehokkaasti työpäivän alkuun. Jos kotona työskentelyssä on haittansa niin on siinä etunsakin. Jos aamupäivän oikein ahkeroi, voi palkaksi hyvästä työstä saada päikkärit.

Rutiiniaamuna käyn ensin laittamassa työkoneen päälle. Samalla kun kone käynnistyy, laitan kahvikeittimen päälle ja käyn lukemassa vessassa aamulehden. Yleensä olen täydessä työkunnossa kahvikupin kera työpöydän ääressä 10 minuutissa. Tehokasta eikös vaan?

Aamu 8:00 mennessä olin saanut päivän postit luettua, valmistelua päivän Validia kurssi, siirtänyt Validian Yyteri-materiaalin editointilevylle ja laittanut Otsolan kansalaisopiston opistopaperit ajan tasalle. Allakkaan on merkitty tänään 2 tuntia palkallisia työtunteja, joten sitä varten on kaikki nyt valmiina.

8:00 jälkeen päivän muut työt muuttuvatkin  epämääräisiksi. Päivän kurssi kun on aamupäivällä, niin ei voi oikein aloittaa mitään editointityötäkään, ei vain pysty keskittymään. Aamun sormitreenauksesti otankin sitten MEKA TV nettisivujen päivittämisen, 4H Alastaron elokuvaillan suunnittelun ja markkinoinnin aloittamisen, eilisen päivän työtiedostojen synkronisoinnin ja varmuuskopioinnin ja niin edelleen. Jotain vähän koko ajan oikealla ja vasemmalla kädellä, mutta ensimmäisen aamupuolituntisen työtehokkuudesta ei ole enää merkkiäkään.

Näitä naputellessa siis välillä vilkuillen kelloa, jahka se tulisi 9:37, jolloin muutun taas minuuttiaikataulun mukaiseksi tarkaksi ja tehokkaaksi työssäkäyvän yhteiskunnan jäseneksi.

Iltapäiväbluussia

Aamutehokkudesta ei kyllä sitten ollut juuri mitään hyötyä. Tietenkin lähtökiireissä unohdin puolen editointimateriaalista väärälle editointilevylle ja kotiin. Vahinko ei nyt sitten ollutkaan kovin kaksinen ja saimme porukalla tehtyä Yyterin dyyneillä leffan raakaleikkauksen. Ja harvinaista kyllä, olen päivän antiin kohtuullisen tyytyväinen. Olen enää 2,55 lyhytelokuvaa aikataulusta jäljessä.

Onnistuneen aamupäivän annin jälkeen pidänkin nyt vähän siestaa, hoitelen kotijuttuja ja palaan työpöydän ääreen sitten kun huvittaa.

Yökirjaus 23:07

Palasin työpöydän ääreen 16:00 ja pari tuntia meni sekalaisissa viritelmissä aloittaa joku juttu. Oikeastaan monta juttua tuli aloitettua, mutta ei yhtään päätettyä. Illalla ja alkuyöstä tuli vielä väännettyä pari tuntia Ahlaste tuupin viimeisiä uutisia, mutta ei valmista siitäkään. Nyt ollaan enää vain 2,05  juttua editointiaikataulusta jäljessä.