Paremmalla ajalla

Toukokuu on MEKA TV toiminnoissa perinteisesti kiivasta aikaa. Tämä vuosi on ollut erityisen työläs ja eilen saavutettiin kyseenalainen ennätys keskeneräisten editointitöiden suhteen. Editointimankelissa lojuu nyt 48 keskeneräistä videotyötä, joita nyt pitäisi kaksi käsin saada purettua pois ennen heinäkuun kesälomaa.

Laskin eilen, että jos yhden lyhytelokuva tekemiseen menee keskinmäärin 5 tuntia per leffa, 300 minuuttia kertaa 48 pätkää tekee työajassa noin 14440 minuuttia.

Tänään käytin noin 120 minuuttia eilisen Harjavallan Paremmalla ajalla elokuvan trailerin jälkikäsittelyyn. Idea trailerin tekemiseen tuli viime tipassa, 15 minuuttia ennen kuin olimme päättäneet lopettaa kuvauspäivän. 

Miten siis käytin tuon noin 120 minuuttia? 

Suunnitteluun ja pähkäilyyn meni kyllä päivällä jokunen mokoma tovi, ennen kuin sain tartuttua toimeen. Ensin kaappasin videot ja kuvat koneelle, valmistelin editointia. Raakaleikkauksen jälkeen tein musiikin, jonka jälkeen tein varsinaisen leikkauksen. Viimeistelyleikkauksen ja korjausten jälkeen tein trailerista masterit MP4, MPEG ja AVI tiedostoina arkistointia, esitystä ja julkaisua varten. Sitten latasin sen YouTubeen ja tein asianmukaiset markkinoinnit Facebook ja Twitter sivuilla. Nyt vielä dokumentoin tämän tekemisen tänne, arkistoin trailerin ja lasku tulee sitten perässä. Vähän koko päivä tässä on mennyt, mutta tehokasta työaikaa siis tuon noin 120 minuutin verran. 

Editointihommia jää siis tuleville päiville vielä 47 videota ja 14320 minuuttia aikaa tehdä ne kaikki.

Lisää aiheesta täältä; 14440 minuuttia

Kotiseuturetkellä Nakkilassa

Viime päivinä muun työn ohessa sain vihdoin Nakkilan paikkatietovideot esityskuntoon, 5 kpl episodia Ruskilan perinnepiirin kotiseuturetkestä viime kesältä. Editointi on roikkunut työlistan kärkipäässä viime syksystä, mutta aina on tullut jotain muuta ennen. Sarja on tehty talkootyönä. Kuluihin saatiin pientä tukea Nakkilan kunnan ympäristotoimelta ja SEKK tuli vastaan parin työntekijän kuvausapua tarjoten. Syy videoiden roikkumiseen taitaa olla selvä, ansiotyöt tässä tukalassa taloudellisessa tilanteessa menevät aina eteen.

Tässä koko sarja esikatselussa. Sarjaa suunniteltiin talvella 2013 ja kesällä lähdettiin matkaan pienen porukan kanssa Kokemäenjokea alaspäin. Ensin käytiin Lammaisten vesivoimalaitoksen luona tutkimassa paikkatietoa.

Kistussa käytiin vain kuvaamassa, sillä paikka oli vaikeakulkuinen, eikä kaikki muistitietoihmiset olisi kovin helpolla sinne päässeet. Editoinnin yhteydessä muistin, että minulla oli paikasta Tauno Priialta saatuja kuvia tukinuitosta arkistossa ja näiden valokuvien kera kuviin tuli pieni juoni mukaan. Maisema on kyllä muuttunut tukinuittojen jälkeen kokolailla.

Arantilankoskella muisteltiin sillan rakentamista ja oltaisiin muisteltu ehkä vähän muutakin, mutta saatiin ukkoskuuro niskaan ja muisteluista tulikin sitten vähän tynkä, mutta juttu tästäkin sitten vain tuli.

Sitten käytiin Kirkkosaaren vaiheilla ja muisteltiin samalla Kukkaskosken tarinoita.

Ruskilankoskella ei sitten tämän Ruskilan perinnepiirin kotiseuturetkellä käyty. Olimme kuvanneet aiemmin tarinaa lasten ja nuorten elokuvaleirillä ja päätimme ottaa tämän viehettävän tarinan paikkatietoihin Ruskilankoskesta mukaan.

Ja mikäs tämä paikkatietovideoiden tarkoitus oikein olikaan. Se olkoon pieni pienten piirien salaisuus, kunnes Nakkilan kunnan ympäristötoimi kertoo asiasta kaiken.

Ruskilan videoita editoitaessa tuli sitten ajatus, että kun tämä piiri on kerännyt tarinoita useiden vuosien aikana, olisi ehkä syytä hakea pientä hanketta tämän ympärille, että saataisiin enemmän näitä jo kuvattuja tarinoita esille ja arkistoitua katseltavaan muotoon. Katsotaanpas, keksitäänkö syksyllä joku kanava tämän suunnitelman toteutumiseen.

Maaliskuun editointisuma on siis taas vähentynyt yhdellä, 2/34. Ei siis enää kuin 32 keskeneräistä editointityötä.

Läskiksi meni mutta menköön

Niin siinä sitten on käynyt, ettei editoinnin härkäviikot ole tuottaneet oikein mitään valmista yli kahteen viikkoon. Läskiksi siis meni tämäkin rutistus.

Lyhäreitä editoitiin ja kuvattiin porukalla Huittisissa, Merikarvialla, Porissa neljässä eri ryhmässä, Ahlaisissa ja Eurassa. 10.2. tuli tieto siitä, että viimeisestäkin oljenkorsiapurahahakemuksesta tuli lunta tupaan ja se kyllä veti mielen niin matalaksi, ettei mitään ylimääräistä huvittanut tehdä. Toiminta uhkaa nyt loppua totaalisesti kesäkuun alussa ja paljon energiaa menee nyt kaiken maailman viritysten selvittämiseen, että toiminnalle jotain jatkoa löytyisi.

Tilanne oli 7.2. sellainen, että 8 videota oli tehty 28:sta. Ystäväpäivänä julkaistiin Ahlaste tuupissa pikauutiset, jonka editoinnin viimeistelyt tuli tehty, joten keskeneräisten editointien lista ei lyhentynyt, vaan keskeneräiset vain lisääntyivät 9/29.

Sitten päälle hyökkäsi talviloma, viikon tauko, ettei vakiryhmiä ollut toiminnassa, joten piti vähän itsekin ladata akkuja. Talvilomalla pidettiin sitten kahden päivän lasten ja nuorten elokuvapaja Eurassa sekä käytiin Merikarvian porukan kanssa kuvaamassa Etelä-Pohjanmaalla Me Itse toimintaa Teuvalla, Ilmajoella ja Kauhajoella.

Tänään taas piti tarttua kaksin käsin hommeleihin. Editointilista on taas paisunut tilanteeseen 9/33, eli 24 keskeneräistä työtä vaanii tuossa työhuoneessa ja vie mielenrauhaa. Aamupäivä meni toimistotöissä, mutta iltapäivällä sain työlistasta pois Validia Pori elokuvaryhmän runomaation KYLÄSSÄ.

Iltapuhteeksi sain vielä väännettyä Euran Jokurandom elokuvapajan pikku uutiset ja trailerin tulevasta PYSÄHDYS elokuvasta. Euran porukka oli todella mainio ja tätä juttua oli kyllä hauska editoida. Tuo traileri oli sellainen pieni lisätyö, jonka annoin sen jälkeen, kun varsinainen leffa oli kuvattu ja sattui olemaan tunti joutoaikaa, jolloin nuo mainiot nuoret hääräsivät itse koko jutun kasaan sillä aikaa, kun tein varsinaisesta leffa demoa.

Tilanne on siis 11/33. 26 päivässä olen siis saanut vain 11 lyhytelokuvaa tehtyä valmiiksi, eikä se määrä kyllä tässä ahdingossa riemastuta yhtään. Ehkä tilanne hieman kohenee, kun ensi viikolla kuvioihin tulee pari työntekijää lisää Jälkijunassa projektin myötä, vai helpottaako? Saanko noita vanhoja pois, kun uusia pukkaa koko aika lisää tilalle?

Perjantain aamupalateditointia

Meneillään on editoinnin härkäviikkojen 9 työpäivä. Kovana tavoitteena oli, että saisin keskeneräiset 28 videotyötä pääosin pois päiväjärjestyksestä helmikuun loppuun mennessä, jotta uusille hommille tai työvoimatoimistolle tulisi tilaa keväällä.

Yhdellä työllä olen toistaiseksi päiväaikataulua jäljessä.

Tiistaina oli sen verran pitkä päivä, ettei editointipöydältä tullut mitään valmiiksi.

Keskiviikkona työn alla ollut ME ITSE KUULUMISIA HELMIKUUSSA 2014 osoittautui sen verran isoksi työksi, että muutaman minuutin juttu retkahti 13 minuutin jutuksi, eikä tuota sitten yhdessä illassa saatu valmiiksi, vaikka raakaleikkaus olikin jo tehty.

Torstai meni kyllä vähän luumuilupäiväksi, mutta illalla sitten tuli valmiiksi tämä.

Iltapuhteeksi otin työn alle Netti-Leija LUKUTAIDON PÄIVÄ. Päivä vain loppui kesken ja valmista tuli tässä aamupalaksi.

MEKA TV editointipöydällä on tänään siis ollut haastatteluissa ja äänessa Leealaura Leskelä, Sofia Vikman, Eija Vilpas, Toisenlaiset frenidit, Pertti Rajala ja Krista Kiuru. Että sellainen aamupalaeditointi nyt odottaa julkaisuaan.

Tilanne on siis 8/28.

Lauantain editointia

Tänään taas ei oikein ole työpäivä, mutta ei vapaatakaan. Vai pitäisikö sanoa, että ei ole oikeaa vapaata, mutta ei oikein työtäkään? Heräsin kuitenkin kohtuu aikaisin ja vakaana päämääränä oli lauantaisiivouksen ja muun mikrotuen ohessa vääntää taas yhden keskeneräisen editointityön loppuun.

Kaija Juurekkalan mukaan elokuvan tekeminen viikossa pitää mielen virkeänä. Olen aivan samaa mieltä, mutta mitä tekeekään elokuvan tekeminen päivässä? Ainakin se vetää takin tyhjäksi. Tuossa on myös syy, miksi nämä tuppaavat jäämään aina vähän roikkumaan. Ei vain takki tyhjänä jaksa heilua.

Tämän päivän viimeistely oli taas helppo, noin puolen tunnin työ. Parin uuden kuvan kaappaaminen, paikalleen laittaminen ja äänitöiden ym. tarkistus sekä viimeiset viilaukset, niin siinä se. Tosin tämänkin työn aloittamiseen meni monta tuntia jahkailua, sitä muka aina löytää jonkun kiireellisemmän työn jne. Tulipahan piha kolattua lumesta ja pari muutakin kotihommaan nyt tehtyä jahkaillessa.

YK:n lukutaidon päivänä luovutettiin vuoden selväsanainen palkinto Leija lehdelle ja lehden päätoimittaja Jaana Teräväiselle. Jutun kuvasi Jari Nordström. Tätä juttua ei oikeastaan kukaan tilannut, mutta tilaisuus tekee varkaan. Tämä vähän niin kuin vahingossa nauhalle tarttunut juttu kannatti tekijöiden mielestä tehdä omaksi jutukseen. 

Ongelmana oli kuvituskuvien puuttuminen. Juttu on editoitu joulukuussa melkein valmiiksi, mutta jäi kuvituskuvien puuttuminen vuoksi roikkumaan ja nämä pari välikuvaa otettiin viime viikolla muun työn ohessa. Juttu julkaistaan sitten joskus netti-Leijassa.

Editoinnin härkäviikoista siis toistaiseksi 3/27 mennyt ihan aikataulun mukaisesti.