Tänä päivänä 15.8. ei mitään uutta

Facebook näyttää muistoja menneiltä vuosilta, mitä tänä päivänä on ennen tapahtunut tai mietitty. Eipä tässä viime vuosina juurinkaan muutoksia työelämässä näytä olevan, ei mitään niin uutta Länsirintamalla tänäkään vuonna. Vuodenkierto on kutakuinkin ennallaan, lomat lomittu, suurella innolla ollaan aloitettu työt ja ehditty jo vähän väsähtämäänkin, Blue Sea Film Festivaalien ohjelmistoa ja oheissälää veivataan yötäpäivää syksyn muiden aloituspuuhien kanssa, syksyn kursseja suunnitellaan ja käynnistellään projekteja. Tuleva työmäärä kauhistuttaa, mutta samalla on loman jälkeen pienehköä uutta intoa täynnä.

Tänään tänä päivänä tänä vuonna on menossa ensimmäisen lomanjälkeisen MEKA TV työviikon 13. työpäivä. Viimeiset kolme päivää on kyllä mennyt enemmänkin luumuillessa ja pähkäillessä, mutta jotakin on joka päivä pitänyt edistää. Tällaista tämä vuodenkierto on viime vuosina ollut, iso ratas pitää saada taas kesän jälkeen liikeelle ja kevään puuhista on aika tehdä elonkorjuuta ennen syyskyntöjä.

Tänään 15.8.2015 on lauantai ja lauantaithan on mitä mukavampia työpäiviä, kun virkaihmiset eivät hätistele, työsähköpostit eivät vingu eikä puhelimet häiritse työntekoa.

Piti kyllä tehdä vaikea ja nopea päätös, pidänkö tänään tehotyöpäivän vai huomenna vasta, nyt kun on majakkaviikonloppu, ajateltiin vähän kotiväen kanssa pitää kesälystiä ja käydä Sälgrundin majakalla. Päädyin sitten tänään pitämään tuon tehotyöpäivän ja huomenna vasta majakkapäivän.

Katsotaanpas siis hetki, mitä tänä päivänä 15.8. on aiempina vuosina tapahtunut MEKA TV maailmassa.

1 VUOSI SITTEN TÄNÄ PÄIVÄ

Jaahas, tunnin kuluttua pitäisi olla Poosjärvellä kuvaamassa. Ukkostutkan mukaan se on nyt Suomen ainoa paikka missä ukkostaa nyt. No ehkäpä tunnin kuluttua kaikki on toisin, jos kuvaajien suojelusenkeli tulee mukaan. Tunnin kuluttua muualla Suomessa ukkostaa paitsi Poosjärvellä.

Sitten vaan kamerat, kanootit, kimpsut, kamsut ja nuoret Ahlaste tuupilaiset mukaan sitten Poosjoen ja Poosjärven maisemia tutkimaan. Voisi sitä huonompiakin työpäiviä olla tiedossa. 

Vuosi sitten häärättiin Ahlaste tuupin kanssa 

Karvianjoen vesistössä niin kuin tänäkin vuonna.

2 vuotta sitten tänä päivänä

Kaksi vuotta sitten aloitettiin Kokemäenjokiprojekti. Tänä vuonna ollaan Karvianjoen vesistön varrella vesistö- ja ympäristöhankkeen kimpussa, joten eipä tässäkään mitään niin uutta ole, vesistö ja tekijät ovat vain vähän erit.

Kokemäkijokilaakson koulut herätys! Tästä lähtee liikkeelle taas yksi mielenkiintoinen projekti, johon on nyt kouluilla avoin haku. 

Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ja MEKA TV on saanut Keski-Suomen ELYn ympäristökasvatusvaroista rahoituksen valtakunnallisesti merkittävälle lasten ja nuorten ympäristöpainotteisen dokumenttiprojektin toteuttamiseen. 

Täällä muuten koko projektista enemmän tietoa...

Projektin pääelokuvasta tuli sitten tämän näköinen.

3 vuotta sitten tänä päivänä

Viimeiset pari työviikkoa on mennyt pähkäillessä, tekisikö hommia kiireys,- tärkeys- vai huvitusjärjestyksessä. Nyt ei enää tarvitse kamppailla valinnanvaikeuksien kanssa, kesän hommat on nyt siinä pisteessä, että voi tehdä töitä tästä eteenpäin kiireys- ja pakotusjärjestyksessä sen sukkelampia pohtimatta.

4 vuotta sitten tänä päivänä

Seuraavaksi tarttis päästä Lapin neitoon käsiksi. Älkää ymmärtäkö väärin, kyse on vain editoitavasta elokuvasta, jonka ensi-ilta on Virossa ensi perjantaina.

Täälläpäs muuten tuo mainio FENIX nuorten Lapin neito, jos ette sattumoisin ole nähneet tuota.

Entäs muita aiempina vuosina?

2010 - Järvikylän uusi retkeilyopas - ensi-iltaesitys Järvikylässä

2002 - Blue Sea Film Festivaaleilla kaksi ensi-iltaa
- Tulilintuja Reposaaressa
- Näin syntyi Ouraooppera

2001 - Myötätuulen viestin päivä Pomarkussa - esitys KarhuKanavalla

Muuten tämä elokuun puoliväli on vuodenkierrossa melko totista torvensoittoa kaikkine Windows ja Adobe päivityksineen, syksyn järjestelyineen ja keskeneräisten töiden purkamisineen. Näin se vaan menee puurtaen ja toivoen, että jotain valmistakin tulisi taas tästäkin elonkorjuukaudesta.

Ensi viikon perjantaina sitten nähdään Blue Sea Film Festivaaleilla, mitä valmista tästä kaaoksesta ollaan saatu aikaan.

Paremmalla ajalla

Toukokuu on MEKA TV toiminnoissa perinteisesti kiivasta aikaa. Tämä vuosi on ollut erityisen työläs ja eilen saavutettiin kyseenalainen ennätys keskeneräisten editointitöiden suhteen. Editointimankelissa lojuu nyt 48 keskeneräistä videotyötä, joita nyt pitäisi kaksi käsin saada purettua pois ennen heinäkuun kesälomaa.

Laskin eilen, että jos yhden lyhytelokuva tekemiseen menee keskinmäärin 5 tuntia per leffa, 300 minuuttia kertaa 48 pätkää tekee työajassa noin 14440 minuuttia.

Tänään käytin noin 120 minuuttia eilisen Harjavallan Paremmalla ajalla elokuvan trailerin jälkikäsittelyyn. Idea trailerin tekemiseen tuli viime tipassa, 15 minuuttia ennen kuin olimme päättäneet lopettaa kuvauspäivän. 

Miten siis käytin tuon noin 120 minuuttia? 

Suunnitteluun ja pähkäilyyn meni kyllä päivällä jokunen mokoma tovi, ennen kuin sain tartuttua toimeen. Ensin kaappasin videot ja kuvat koneelle, valmistelin editointia. Raakaleikkauksen jälkeen tein musiikin, jonka jälkeen tein varsinaisen leikkauksen. Viimeistelyleikkauksen ja korjausten jälkeen tein trailerista masterit MP4, MPEG ja AVI tiedostoina arkistointia, esitystä ja julkaisua varten. Sitten latasin sen YouTubeen ja tein asianmukaiset markkinoinnit Facebook ja Twitter sivuilla. Nyt vielä dokumentoin tämän tekemisen tänne, arkistoin trailerin ja lasku tulee sitten perässä. Vähän koko päivä tässä on mennyt, mutta tehokasta työaikaa siis tuon noin 120 minuutin verran. 

Editointihommia jää siis tuleville päiville vielä 47 videota ja 14320 minuuttia aikaa tehdä ne kaikki.

Lisää aiheesta täältä; 14440 minuuttia

Osallisuuden jäljillä neljännesvuosisata sitten

MEKA TV on tänä vuonna Kehitysvammaisten Tukiliiton kanssa Osallisuuden jäljillä. Alunperin tämän projektin piti olla 5 osainen elokuvasarja, joka tehdään noin 5 työpäivässä, mutta jo suunnitteluvaiheessa koko hanke on ryöpsähtänyt käsistä. 

Osallisuuden jäljillä hanke on vielä pääosin suunnittelupöydällä ja rakennustelineillä, mutta tarkoituksena on etsiä, mitä se osallisuus oikein tarkoittaa, millaisia osallisuuden ja osallistumisen tukirakenteita tarvitaan, jotta osallisuus olisi oikeasti mahdollista meille kaikille.

Yhtenä olemassaolevan rahoituksen ulkopuolelle on karannut ajatus tutkia, miten osallisuus on muuttunut aikaa myöten. Käytettävissä olisi koko KeViKe/MEKA TV neljännesvuosisadan aikana lähinnä ongelmajätteeksi kerääntynyt historia ja arkistot, miten osallisuutta voidaan edistää kulttuuritoiminnan ja erityisesti elokuvakulttuuritoiminnan sekä yhteisöelokuvan keinoin.

Yhtenä synkkänä ja myrskyisenä yönä tulin miettineeksi, miten vähän ja kuitenkin niin paljon kehitysvammaisten osallisuus on niiden vuosikymmenten aikana muuttunut, jolloin minä olen jollakin tapaa saanut vaikuttaa asiaan.

1985 näytin Antinkartanon elokuvakerhossa mustavalkoisia Suomi-filmejä keloilta. 

1995 KeViKe toimi 10 eri kehitysvammaisten elokuvaryhmän kanssa tekemässä itse omaehtoisia elokuvia ja koko maailma oli edessäpäin saavutettavissa elokuvatoiminnan kanssa. 

2005 oltiin juuri noustu aallonpohjalta ja oltiin rakentamassa pienin askelin uudelleen MEKA TV systeemiä, vaikka tuki tekemiselle oli romahtanut uuden vuosituhannen kynnyksellä. 

2015 ollaan taas taloudelliselta aallonpohjalta nousemassa uudelleen osallisuuden jäljille uusin keinoin, mutta ei mitenkään niin kovin uusin ajatuksin. Vaikka tekniikka ja esityskanavat ovat auenneet suurin kehityksen askelin, ihminen ja yhteisöt ovat muutteneet paljon pienemmin askelin loistavista uusista mahdollisuuksista huolimatta.

Jottemme unohtaisi näitä pieniä suuria edistysaskelia Osallisuuden jäljillä menneeltä vuosituhannelta, palautan nyt bittiavaruuksiin tämän pienen sepustuksen "Videon käyttö kehitysvammahuollossa", jonka kirjoitin opinnäytetyönä vuonna 1992. 

Näin tämä kehitysvammaisten yhteisöelokuvan historia Satakunnassa alkoi neljännesvuosisata sitten Ravaninkodon asuntolassa.

RAVANINKODON ASUNTOLA

Fellini kuvasi joskus elokuvan tekemistä retkek­si. Suuri joukko ihmisiä kerääntyy yhteen pitä­mään hauskaa ja te­kemään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Joku hoitaa eväät, joku kul­kuneu­vot, joku suunnittelee ohjelmaa. Jokaisen pie­nenkin osan suorittaminen on tärkeää, jokai­nen vaikuttaa osaltaan retken onnistumiseen.
  Samalta tuntui meistä kun aloitimme työt Ravaninkodon kehitysvammaisten asuntolassa 1.3.1988. Oli alkamassa suuri retki, valtava piknik täynnä haasteita ja suuria odotuksia.
Ravaninkodon asukkaat asuivat kahdessa kaksi­kerroksises­sa kerrostalossa Antinkartanon kes­kuslaitoksen kupeessa. Asuntola oli ollut hen­kilökunnan asuntola, henkilökunnan muuttaessa pikkuhiljaa pois laitoksesta siirtyi asukkai­ta kokeilemaan itsenäisempää asumista. Asukkaita oli lopulta toistakymmentä ja kaikilla oli omat tukihenkilöt. Tukihenkilöjärjestelmää haluttiin yhtenäistää ja tilalle perustettiin 15‑paikkai­nen Ravaninkodon asuntola. Asuntola perustet­tiin pikavauhtia oikeastaan ilman mitään tar­kempia ennakkosuunnitelmia. Kun aloitimme, paikkaluvun lisäksi oli tiedossa että henkilö­kuntaa oli kaksi, kaiken muun suunnittelemiseen meille annettiin vapaat kädet.
  Saimme käyttöön asuntolan vieressä sijaitsevan pienen omakotitalon, jonne perustettiin tuki­kohta, yhteiset vapaa‑ajan tilat ja toimisto.
  Kolmantena päivänä meillä oli siis käytössä tyhjä talo ja 4000 mk kalustemäärärahaa. Määrä­rahoilla hankimme stereot. Loput kalusteet han­kimme lainaamalla, kiertä­mällä kierrätysasemil­la ja lahjoituksilla.
Yhteiselomme asukkaiden kanssa alkoi siivous­talkoilla ja yhdessä suunnittelemalla ja sisus­tamalla Ravaninkotoa. Toisin kuin monissa uu­sissa asuntoloissa asukkaat saavat muuttaa val­miiksi kalustettuun asuntolaan, Ravaninkodos­sa asukkaat olivat alusta lähtien mukana suunnit­telemas­sa yhteisiä tiloja.
  Usein sanotaan että alku on tärkeintä, sellai­nen puu millainen siemen. Vaikka alkumme oli tavattoman hankala ja isotöinen, niin talkoil­la, yhdessäolemisella ja yh­dessävaikuttamisella syntyi sellainen kipinä, että tuli palaa vielä­kin. Tästä tulesta olemme saaneet uskoa kokeil­la mah­dot­tomaltakin tuntuvia asi­oita ja voimaa myös to­teuttaa niitä.

RAVANINKOTO PRODUCTIONS

Videotoiminta alkoi Ravaninkodossa 1990 miltei sattumalta. kaksi asuntolan asukasta eni kihloihin ja ympäristön suhtautuminen oli vähintäänkin outoa. Kihlautuneet tunsivat ahdistusta ja kun lähdettiin purkamaan tilannetta, huomattiin, että oikeastaan ympäristö tarvitsisi enemmän hoitoa kuin itse kihlautuneet. Asialla tuntui olevan tarve käsitellä laajemminkin.
  Aikaisempaa kokemusta videon kanssa työskente­lystä ei ollut, innostusta kylläkin. Oli ollut puhetta että sit­ten joskus teh­täisiin jonkin­lainen esit­te­lyvideo. Asuntolan pää­tavoit­teet ovat asukkaiden mahdollisimman suu­reen itsenäi­syy­teen kasvat­taminen ja integ­roin­ti normaaliin yhteisöön kaikilla mahdolli­silla tavoilla. Ta­voitteisiin pyritään normaa­lin ohjaustyön ohes­sa kehittä­mällä kaikenlaista luovaa il­maisua ja kädentai­toa. Ongelmia on kaikilla ta­soilla, mutta suu­rim­mat ongelmat johtuvat ympä­ristön suhtau­tumi­ses­ta vam­maisiin. Lähdimme siis ko­hentamaan asukkaiden mahdolli­suuksia vaikutta­malla ympä­ristöön.
  Satakunnan erityishuoltopiirissä oli käynnis­tetty kult­tuuriprojekti, jonka tavoitteena oli kokeilla ja luoda uutta toimintaa eri kulttuu­rin alueilla ja näin rikastut­taa kehitysvam­maisten elämää. Projektin avulla pyrittiin myös löytä­mään uusia toiminta-alueita ja mahdolli­suuk­sia, joista voisi tulla osa pysyvää toimin­taa. Ra­vaninkodon videotoiminta liitettiin pro­jektin yhdeksi osa-alueeksi.

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Kuukauden opiskelu ja suunnittelun, viikon ku­vausten ja kuukauden jälkikäsit­telyn jälkeen syntyi 17 minuuttia kes­tävä ly­hytelokuva "Tors­tai on toivoa täynnä". Elokuva on kuvaus kah­den kehitysvammaisen oi­keudesta rakastaa ja oi­keu­desta tehdä omia pää­töksiä. Ensi-ilta oli ke­väällä 1990.
  Uutta oli aiheen käsittelytavan lisäksi, että tavallaan siirryttiin pois pelkästään kehitys­vammaisten kuvaami­sesta tekemään videota kehi­tysvammaisten kanssa. Kun elokuvaa alettiin tekemään oltiin kaikki samalla nolla­linjalla, kukaan ei ollut aikaisemin tehnyt videoeloku­vaa. Vain videokuvauksen perusasioiden opiske­luun ja koos­tamiseen käytettiin ulko­puolis­ta apua. 
  Kuvaus­ten aikana keskusteltiin paljon, kehitys­vammai­set itse osallistuivat suunnitte­luun, te­kemistä käytettiin osana hoi­totyötä. 
No, kihlaus tosin purkautui viimeisenä kuvaus­päivänä, mutta tärkeä asia saatiin esille kih­lattujen, videon tekijöiden ja katselijoiden ollessa paljon "viisaampia" ja valmiimpia koh­taamaan vastaa­vanlaisia kokemuksia.

Ristitulesta ristiaallokkoon

Eipä tässä muutamaan kuukauteen ole jaksanut blogata mitään, sellaisessa ristitulessa ollaan taas menty toiminnan jatkamisen suhteen.

Nyt ollaan sentään noustu vedenjakajalle ja alkaa hahmottua, mihin suuntaan virta alkaa viedä. Meneillään on kolmas vaikea vuosi taloudellisessa ristiaallokossa, mutta nyt näyttää siltä että jotenkuten selvitään taas ehkä jonnekin tuonne maaliskuun 2016 loppuun saakka. Varsinaiseen omaan työhön ei rahoitusta ole löytynyt, mutta onneksi sen verran tilaustöitä kyllä, ettei tarvitse vieläkään pillejä laittaa pussiin. 

Omat MEKA TV apurahahakemukset menivät siis penkin alle, mutta muita palkanmaksajia on tällä hetkellä 18. Osa pientä silppua, mutta hyviä hommia kaikki tyynni. MEKA TV on nyt huono isäntä, mutta hyvä renki ja oiva työrukkanen monille muiden vetämille hankkeille.

Nykyhallituksen aikana MEKA TV toimintaedellytykset ovat kutistuneet 1/3 osaa esimerkiksi vuoden 2012 toiminnasta, mutta jonkinlainen taivaanranta on taas näkyvissä, ehkä ei vielä tänä vuonna mutta seuraavina vuosina ehkä. Näistä sitten myöhemmin kevään mittaan. Nyt mennään näillä eväillä.

Mitä siis kuuluu Länsirintamalle tänään? Ei nyt mitään uutta ihmeellistä, mutta kaikkea pientä. Ja kaikkea pientä tapahtuu nyt siihen tahtiin, ettei perässä tahdo yksi ohjaajareppana pysyä.

Katsotaanpas tänään ensin, millainen työpäivä ohjaajalla tänään armon vuonna 2015 maaliskuun 16. päivänä on. Tällaista sillisalaattia on tarjolla tänään Impolan työhuoneella.

6:00 - herätys ja torkkuherätyksen tarkistus, ylös sängystä.

6:07 - sittenkin ylös ilman torkkuherätystä, omia aamupuuhua, kahvinkeittoa, pikkusiivousta, lehdenlukua.

6:29 - ykköskone käyntiin, varmuuskopioinnit, blogitilanteen katsastus ja päivälokin sekä työseurannan aloitus, sähköpostin luku ja päiväsiivous, työviikon suunnitelua, allakkapäivitystä, kovalevysiivousta.

7:25 - päivän ensimmäinen tekninen ongelma Seagate kovalevyn kanssa saatiin ratkottua. Uusia muistitikkuja testattiin ja otettiin käyttöön. Hyvän Mielen Talon elokuvaprojektille tuli tehtyä mainos infotilaisuuteen.

Työlistassa on nyt 78 tehtävää, joista 27 keskeneräistä editointityötä. Näitä sitten tuli siirreltyä paikasta toiseen ja raavittua tehottomasti sitä sun tätä.

10:07 Videotykki hankinnan takkuja piti selvittää paljon pidemmän aikaa kuin olin suunnitellut. Yhtä kadonnutta laskua tuli haettua pitkät tovit. Vasemmalla silmällä tehty hieman nettitilastotutkimuksia. MEKA TV nettisivuilla käy keskinmäärin 50 kävijää päivässä, joku sentään sitten sielläkin käy.

Päivän työnantajina tänään on Työhuone Impola eli omia sotkuja pitää selvitellä, sitten Malike, Hyvän Mielen Talo, Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Me Itse, joille pitää tehdä jotain pieniä taustalla tapahtuvia valmisteluita, jotta varsinainen homma edityisi sitten taas kun Iso ratas pyörii. Isoja videotiedostosiirtoja, Me Itselle videotykin hankintaa, tarjouspyyntöjä, pariin tarjouspyyntöön vastaamista ja pari palaveria. Elokuva päivän -elokuvan renderöintiä ja N:o 30 jutun julkaisu.

11:59 olikin sitten aamupalan ja ruokatauon paikka. Turhauttaa, kun on saanut taas niin olemattoman vähän aikaan.

12:46 hakemaan Nurmen Jaria Osallisuus -elokuvan käsistä suunnittelemaan. Jarin kanssa käytiin SEKKissä. Siellä käytiin läpi tulevan Me Itse vuosikokouksen suoralähetyksen kuvaussuunnitelmia ja muita tulevia SEKK hommeleita. Sitten käytiin Jarin kanssa kahvilla ja päivitettiin Osallisuus elokuvan suunnitelmat.

Sitten heitin Jarin kotiin, tein videotykki tilauksen ja laitoin päivän elokuvan raksuttamaan YouTubeen ja päivitin tämän työseuranbloggauksen. 

Kello on nyt 16:33, koko päivä on taas tullut häärättyä ilman, että yhtäkään kokonaista kunnollista palkattua työtuntia ole vielä tehty. Ja edessä häämöttää vielä SEKKille MEKA TV vuosikertomuksen tekeminen, jonka lupasin illalla vääntään. Harrastus SEKKin. Nämäkin tehtävän on vaan jonkun tehtävä, saa niistä palkkaa tai ei.

Josko sitten huomenna pääsisi niihin palkallisiinkin töihin taas käsiksi.

Ps. Iltakävelylenkin jälkeen tuli sitten muutama tunti harrastettua ja tehtyä SEKKin toimintakertomukseen MEKA TV 2014 toimintakertomus. Valitettavasti tästä 12 tunnin työpäivästä ei aiheutunut minkäänlaista kolikoiden ropinaa eikä setelien suhinaa pankkitilille, mutta tämä on taas näitä pakollisia päiviä, huomenna sitten.

Osku Oppaan MEKA TV joulukalenteri 24/24

Osku Opas täällä vielä kerran moro. Yhden yhteisöelokuvavinkin annan vielä ja sitten menen minäkin viettämään joulua tuonne jonnekin bittiavaruuksiin.

Tänä vuonnahan ei varsinaisia uusia MEKA TV tuottamia joulutujuttuja tehty, joten vanhassa vara parempi tällä kertaa. Validiassa vietettiin vuonna 2011 monikansallista joulujuhlaa ja sehän sopii tähän tilanteeseen kuin tähti kuusen latvaan.

Niin että tällainen jouluallakka tällä kertaa. 

Kaikki jouluallakkalinkit löydät MEKA TV etusivulta www.meka.tv

Suosittelen kyllä että laitatte nyt kaikki sähköiset vempaimet kiinni ja viettäisitte oikein rauhallisen joulun, sillä ensi vuodesta ei tule toivottavasti rauhallista, vaan tavataan tukka putkella taas jossain mukavissa yhdessä tekemisen merkeissä.

Se on nyt moro.

Osku Oppaan MEKA TV joulukalenteri 23/24

Täällä taas aina vaan minä Osku Opas ja toiseksi viimeistä kertaa tänä vuonna avaan MEKA TV joulukalenteria.

Joulurauha siis lähestyy uhkaavasti. Tänä vuonna ei jouluaiheisia lyhäreitä ehditty tai viitsitty tehdä, kun muutenkin tultiin niin jälkijunassa kaikkien hommeleiden kanssa. Ehkäpä tämän vuoden joulujutut tehdään ensi vuonna nykytilassa jälkijunassa, mutta tämä vuosi kyllä alkaa olla tässä näin nyt.

Impolan työhuoneella paperisade lakannut ja hommelit laitettu siistiin nippuun odottamaan tuota ensi vuotta. Yksi Jälkijunassa rapsa ja tilitys pitää vielä hoitaa joulun välipäivinä silloin kun minä pidän ansaittua joululomaa. Ahlaisissakin tehdään yksi elokuva, mutta muuten on loppuvuosi rauhallista ja mukavaa niin.

Tänä vuonna kun ei joulujuttuja tehty, niin katsotaan sitten näitä perinteisiä vanhoja.

Karhuseutu TV kokosi tässä joulumuistoja vuonna 2010 ja tällaisia ne ovat. Pieni varoituksen sana ensin; tätä ei saa katsoa kiireisenä, juttu kestää 25 minuuttia ja vaatii muutenkin levollista mieltä. Hätähousut siis menkööt takaisin keittiöön hosumaan.

Sitten vaan taas huomista odottamaan.

Osku Oppaan MEKA TV joulukalenteri 22/24

Osku Opas täällä vaan ja MEKA TV jouluallakan luukku kaksikymmentäkaksi näin iltapalaksi.

Tänä vuonna MEKA TV oli siis tekemässä 60 kpl lyhyt- ja yhteisöelokuvia sekä muita kansalaisjournalistisia jutskia Osku Oppaan laskuopin mukaan yhteensä noin 416 ihmisen kanssa 30 eri tekijäryhmässä. Kehitysvammaisia tekijöitä on ollut mukana remmissa 171, lapsia ja nuoria 139, muita aikuisia 105 sekä 1 kpl virtuaaliolentoa.

Sanomattahan on selvää, että se virtuaaliolento olen minä Osku Opas. Minä olen mukana aina ja joka paikassa, missä vain MEKA TV häärää, siellähän myös minä vähemmän tai enemmän näkymättömänä. 

Muutama leffanpätkä odottaa vielä tekijäänsä, ensi vuodelle siirrettiin suosiolla 23 kpl lyhytelokuvia odottamaan tekijäänsä editointimylyyn tai rahoitusta tekemiseen. 

Alkuvuodesta tulee muutama isohko juttu näkyviin, jotka ovat lähes valmiita tai ainakin alkutekijöissään. Jälkijunassa dokkari kaipaa viimeistelyä ja sopivaa julkaisuajankohtaa, Me Itse vuosikertomus julkaistaan joskus tammikuun puolivälin jälkeen ja Soveltavan alppihiihdon ensi-ilta on Himoksella 25.1.

Alkuvuodesta ensi-iltansa saa myös Kaasmarkun ja Ruskilan paikallistarinat sekä Ruskilan perinnepiirin puhelinmuistelut. Kaunummen esittelyvideosta puuttuu vielä talvikuvat ja sitten sekin alkaa olla loppusuoralla. Yksi Jälkijunassa animaatio odottaa vielä editointivuoroaan työlistalla järjestyksessään 10. sijalla.

Katsotaanpas sitten päivän lyhäriksi Noormarkun tyttöjen ensimmäinen tekele Ahlaste tuupin Karvianjoki hankkeesta. Tuo mainio ryhmä teki jo oman toisen leffansakin, paikallistarinan Pääskyparvesta, jonka vinkkasin jo aiemmin 7. joulukalenteriluukussa.

Tässä tämän ryhmän debyytti Ahlaste tuupin ohjaamana ja avustamana.

Että tällaista tällä kertaa, moro huomiseen.