Tänään taas ei oikein ole työpäivä, mutta ei vapaatakaan. Vai pitäisikö sanoa, että ei ole oikeaa vapaata, mutta ei oikein työtäkään? Heräsin kuitenkin kohtuu aikaisin ja vakaana päämääränä oli lauantaisiivouksen ja muun mikrotuen ohessa vääntää taas yhden keskeneräisen editointityön loppuun.
Kaija Juurekkalan mukaan elokuvan tekeminen viikossa pitää mielen virkeänä. Olen aivan samaa mieltä, mutta mitä tekeekään elokuvan tekeminen päivässä? Ainakin se vetää takin tyhjäksi. Tuossa on myös syy, miksi nämä tuppaavat jäämään aina vähän roikkumaan. Ei vain takki tyhjänä jaksa heilua.
Tämän päivän viimeistely oli taas helppo, noin puolen tunnin työ. Parin uuden kuvan kaappaaminen, paikalleen laittaminen ja äänitöiden ym. tarkistus sekä viimeiset viilaukset, niin siinä se. Tosin tämänkin työn aloittamiseen meni monta tuntia jahkailua, sitä muka aina löytää jonkun kiireellisemmän työn jne. Tulipahan piha kolattua lumesta ja pari muutakin kotihommaan nyt tehtyä jahkaillessa.
YK:n lukutaidon päivänä luovutettiin vuoden selväsanainen palkinto Leija lehdelle ja lehden päätoimittaja Jaana Teräväiselle. Jutun kuvasi Jari Nordström. Tätä juttua ei oikeastaan kukaan tilannut, mutta tilaisuus tekee varkaan. Tämä vähän niin kuin vahingossa nauhalle tarttunut juttu kannatti tekijöiden mielestä tehdä omaksi jutukseen.
Ongelmana oli kuvituskuvien puuttuminen. Juttu on editoitu joulukuussa melkein valmiiksi, mutta jäi kuvituskuvien puuttuminen vuoksi roikkumaan ja nämä pari välikuvaa otettiin viime viikolla muun työn ohessa. Juttu julkaistaan sitten joskus netti-Leijassa.
Editoinnin härkäviikoista siis toistaiseksi 3/27 mennyt ihan aikataulun mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti