Epätoivon vimmalla

Helmikuun MEKA TV editointisuman purkuyritys epätoivon vimmalla epäonnistui pahasti, 22 lyhytelokuvaa ja keskeneräistä tekelettä jäi vielä editointipöydälle helmikuun lopussa. Olisin mieluusti nähnyt tuon keskeneräisten töiden kasan paljon pienempänä, kun tässä maaliskuussa pukkaa uutta enemmän kuin sielu sietää. Viime viikolla oli 9 eri ryhmää aloittamassa uusia juttuja, joten keskeneräisten töiden määrä on noussut mahdottomalta kuulostavaan 34 kpl.

Olin varannut muutaman editointipäivän viime viikolla, mutta viheliäinen kevätflunssa vei voimat, joten nyt pitää aloittaa uusi yritys editointisuman purkamiseen.

Aamulla laskin, että editointeja olisi 31, mutta päivän aikana luku on noussut 34. Merikarvian kehitysvammaisten ryhmä oli tänään erityisen ahkeralla ja luovalla tuulella, joten vanhoja ei saatu pois käsistä, mutta uutta juttua tehtiin vanhojen lisäksi.

MEKA TV toiminnan ylläpitäminen on nyt aikamoista nuorallatanssia muutenkin. Töitä olisi hirveästi, mutta palkanmaksajia ei riittävästi. Koko ajan pitää olla mietintämyssy tiukasti päässä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Maalis-huhtikuussa on apua saatavilla, toukokuu kituutetaan jotenkin ja näillä näkymin edelleen toiminta loppuu kesäkuussa kuin seinään. Jälkijunassa ja Ympäristö eläväksi kuvaksi työllistää nyt, mutta kansalaisopistotoiminta alkaa ensi viikolla vähentyä ja käy pieniin ennen kuin loppuu. Sen jälkeen laiskana makaaminen työttömyyskorvauksilla on taloudellisesti kannattavampaa kuin yhdenkään työasian tekeminen.

Mennään taas päivä kerrallaan, viikosta toiseen, ainakin muutama kuukausi. Isoja hyviä asioita olisi kehitteillä, mutta epävarmuus tulevasta polttaa nyt kynttilää molemmista päistä ja vielä vähän keskeltäkin.

MEKA TV nuorallatanssissa tänään oli Merikarvialla hyvä päivä, kuin rahaa olisi pankkiin laittanut korkoa kasvamaan. Jälkijuna puuskutti höyryvetoisesti eteenpäin mukavasti ja kokeilemamme piksillaatio toimi porukoiden kanssa tosi hienosti, on aika todennäköistä, että tämän kokeilu tulee jatkumaan.

Normaalin 9 työtunnin aherruksen jälkeen iltapuhteeksi otin Validia Pori elokuvaryhmän uusimman runomaation Huviretki Reposaaressa.

Jälleen yksi sosiokulttuurinen yhteisöelokuva, johon olen itse sangen tyytyväinen. Tyytyväinen jo senkin vuoksi, että sain vihdoin 2010 kuvatuille videoille jonkin käyttöarvon. Hyvä asia on myös se, että ryhmän kanssa kehitetty runomaatio-metodi toimii.

Pitäisikö sitten siihenkin olla pikkuisen tyytyväinen, että epätoivoiselta vaikuttava 0/34 keskeneräisestä videotyöstä on muuttunut suhteeksi 1/34.