Lopputyöviikko torstaista toimettomuuteen

Työseurantaviikon 11. ja 12. työpäivät levisivät kuin harakat taivaalle. Pienen aikaa torstai aamulla jaksoin, koitin saada jotain aikaan ja sitten riitti kiitti.

Pankkitilin kannalta viikko oli onneton, kaksi palkallista työtuntia vain. Työtunteja allakan mukaan tuli kuitenkin 30, mitä lie yleishyödyllistä, pakollista ja palkatonta hömppää.

Freelancerin etuja on se, että jos ei työ maita, niin sitä voi aina siirtää. Jos on tehottomia työtunteja, niin parasta tehdä jotain muuta. Onhan se työnanjankin etu, ei tarvitse maksaa luppoajasta vaan oikeasta reaalisesta työajasta.

Huonoja puolia tietty on se, että luppo- ja rospuuttoajoista ei kukaan maksa mitään. Vain laskut ja menot ovat säännöllisiä.

Hyviä puolia kotihommissa on tietty mukavat työmatkat ja se, että pääsee tekemään hommia silloin, kun siihen on paras mahdollinen aika ja on jotakuinkin tehokas ja valmis tekemään hommia. Paitsi silloin kuin hommia on liikaa.

Huonoja puolia taas se, että kun työhommat menevät oikein sekaisin ja päällekkäin, on myös koti sen näköinen hyrskynmyrskyn. Työ- ja vapaa-ajan väliset viivat muuttuvat mosaiikiksi, kun pitäisi tehdä kotihommia, keskeneräisiä työasioita putkahtelee sieltä ja täältä.

Aloitin kotihommat tiskaamisella, tavaroiden siirtelyllä oikeille paikoilleen ja sitten aloin pohtia kodin digitaalisia ongelmia analogisten LP levyjen soidessa taustalla juuri niin kuin pitääkin.

Meidän koti on jossain ihmeen katvealueessa ja digiboxit sekoavat muutaman kerran vuodessa, yleensä silloin kun Eurajoen linkkimastoon tehdään jotain parannuspäivityksiä. Nytkin meillä on anteeneja ympäri taloa 4 kpl, jotka toimivat joko satunnunnaisesti tai ei lainkaan. Sitten kun saa jossain digitaalilähetykset anteenin signaaleja metsästäessä jotenkuten toimimaan, kodissamme pitää hiipiä hipihiljaa aivastamatta, jotta asemat pysyvät paikoillaan.

Tallentava digiboxi on minun työssäni aika ehdoton, haluan katsoa tiettyjä ohjelmia, mutta ne itse asiassa melkein kaikki tulevat siihen aikaan, kun  minun työvireeni on parhaimmillaan. Nyt kun meillä kotona on ollut kuukauden verran asemat hukassa ja tallentavat digiboxit solmussa, olen joutunut käyttämään parasta työaikaani mm. Star Trek the Next Generation seuraamiseen. Ja mikä itku, Emmerdale tulee samaan aikaan. Emmerdalet onneksi pystyy katsomaan Katsomosta jälkikäteen.

Päätin siis pitää vapaapäivän kesken kaiken, keskittyä digiboxien ja TV kanavien kanssa tappelemiseen, jotta sitten seuraavilla työviikoilla voin keskittyä parhaaseen työaikaan oikeisiin ansiotöihin. Asiathan pitää elämässä laittaa tärkeysjärjestykseen. Sehän on minun maailmassani kristallinkirkkaasti selvää, mikään työasia ei voi olla tärkeämpää kuin Star Trek the Next Generationin seuraaminen. Nyt kun taas saisin tallentavat digiboxit toimimaan, niin ongelmaahan ei taas enää olisi.

Näin siinä sitten kävi;

Sähköihmemies MacImpolan ihmeelliset seikkailut digitaalisessa maailmassa jatkuvat. Aamulla oli kotona ja työhuoneella yksi täysin toimiva televisio ja kaksi huonoa digitaalimössöä tuottaavaa toosaa sekä kaksi toimimatonta tallentavaa digiboxia. Nyt kiivaiden taisteluiden jälkeen 2 televisiota toimii ja yksi lakkasi kokonaan toimimasta sekä toinen tallentavista digiboxeista on antautunut taas käytettäväksi. Tilanne siis 2-1, eli pisteet niukasti kotiin.

Iltapäivällä oli sitten lähtö Turkuun. Ei oikeastaan mikään työasia, luottamustehtävä enemmänkin, kyllä minun SEKKin puheenjohtajana pitää kunnioittaa läsnäolollani Myrsky hankkeen näytelmää Turun kaupunginteatterissa. Mukana oli SEKKistä väkeä kokonainen pikkubussillinen, reissu oli antoisa ja mukava kaikin puolin. Mukava välihetki pakollisen puurtamisen lomassa ilman että on niska limassa.

Edellisenä päivänä olin toimertunut kävelylenkille pitkästä aikaa ja päätin jatkaa hyvää sarjaa. Kävelin kaupungille SEKKiin, joten jo toinen lenkkipäivä perätysten.

Tässä kuva ajatuksistani, jonka otin kävelymatkalla ja joka kuvastaa aika hyvin työelämääni nyt synkkine tulevaisuuden näkymineen.

Perjantai 21. päivä

Perjantaina koitin uudelleen päästä työnsyrjään kiinni, mutta jouduin sivupoluille maksaessani laskuja. Sitten vain meni yli puoli päivää koittaessa setviä DNA laskutuksen sotkuja, joista sitten osa selvisi ja osa ei. Tapauksen selittämiseen tarvittaisiin vissiin oma blogi, joten olkoon tämä tässä. Joka tapauksessa kun meitä kaksi ihmistä selvitti DNA laskutuksen sotkuja, niin 40,- tuli "tienattua", kun otti asioista selvää. Ei kovin hyvä päivätinki kahdelle ihmiselle yhteensä, kun kummallakin oli kuitenkin palkaton vapaapäivä.

Vapaapäiväksihän tuo meni. Ainakin osittain. Lähdettiin sitten kotiseuturetkellä, metsään kävelylle ja vanhoja Mediavaunu-, Myötätuulen viesti ym. MEKA TV reittejä tarkistelemaan Kourijärvelle, Rudanmaalle, Inhottujärvelle, Lassilaan, Karhijärvelle, Kairilaan ja Pomarkkuun. Kyllä tuli vähän surku olo, kun niin monet maaseudun vireät toiminnat ja reitit olivat enimmäkseen niin pahasti rapistuneet ihan muutamassa vuodessa. Kyllä reitti Satakunta on surkeassa jamassa ja Porissa varsinkin.

Vapaalla lauantaina ja sunnuntainakin - ainakin melkein

Lauantain heräsin kello 6:00, vaikka olisi pitänyt saada ja olisi voinut nukkua pidempään. Päässä vain alkoi velloa omat YT-neuvottelut, ei voi mitään. Tässä yhden ihmisen yrityksessä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään YT-neuvotteluiden kulusta, kun joutuu tekemään päätökset vain itse ja kaiken muunkin.

Lähdin sitten kokolailla aamutuimaan Porin Isometsään 7,5 kilometrin lenkille. Harvoja asioita, mistä Porissa voi olla oikeasti ylpeä, on liikuntamahdollisuudet, mutta kyllä vain huonoon kuntoon oli päässyt Isometsän lenkkipolutkin, varsinkin tuo 7,5 km lenkki, jonka ylläpito kaikessa hiljaisuudessa on lopetettu? Melkoista mutavellia oltiin kaivinkoneilla sinne tehty ja jos vieraspaikkakuntalainen olisi seurannut muutamaa opastetta ja opasteiden puuttumista, olisi eksynyt varmasti. Voi surku, mihin Pori menet näiden hienojen retkeilyreittien ja kuntopolkujen kanssa? 

Ilta menikin sitten kokonaan hienossa seurassa perheystävän 50 vuotisjuhlassa. Paitsi että kun olin rämpinyt tuolla Porin kaupungin mutavelleissä aika rankan lenkin, minulla meni hartiat kokonaan jumiin ja olin kyllä aika kipeänä, mutta sehän on nyt taas ihan toinen juttu se.

Sunnuntai työviikon lopettaa

Vapaapäivä työasiat mielessä. Minulle ei sopisi säännöllinen työ viisi päivää viikossa ja kaksi vapaata. Säännöllinen työaika on minulle kauhistus. 

Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä.

Minulle sopii tällainen viljelijän luova työ, silloin kylvetään kuin kelit sen sallivat. Silloin kerätään sato, kun on sopiva keli. Silloin kun on töitä ne tehdään niin hyvin kuin osataan. Luppo- ja rospuuttoaikoina huolletaan kalustoa, päivitetään ohjelmistoja, opetellaan uusien ohjelmien käyttöä sitä ajatellen, että kiireaikoina aikaa ei ole muuhun kuin välttämättömään. Silloin on oltava työkalut kunnossa ja pää timmissä. 

Tänään siis huolsin tärkeimpää työkaluani, itseäni. Mietintämyssy löysästi silmillä tein mitä huvitti, en stressannut, kävin lenkillä ja join pari lasillista punaviiniä ennen saunaanmenoa.