Nuutinpäivä korjaa joulun pois

Nyt on pakko kaivaa joulurähmät pois silmistä ja tarttua taas kaksi käsin hommiin. Ahlaste tuupin kanssa ollaa oltu ahkeria, mutta muuten on sekalaiset hommelit edenneet jälkijunassa. Pahiten perässä laahaa 28 keskeneräistä ja viimeistelemätöntä editointityötä, joita ei vain olla saatu pois päiväjärjestyksestä, vaikka aikaa olisi ollutkin. Voimia ei vain tahdo riittää.

Ylimääräistä riesaa työhuoneella on aiheuttanut lämmitysongelmat, pannuhuone ja lämmitys tarttis laittaa uusiks, eikä tähän tarvittavaa tietotaitoa omasta takaa löydy. Perusasiat, kuten lämpö, olisi kiva pitää työhuoneella järjestyksessä.

Toinen mikä tyhjentää takkia molemmista hihoista on toiminnan jatkuvuuden epävarmuus. Vuoden toiminta rahoituksesta on vasta 1/3 osaa saatu järjestettyä.

Muun touhun ohessa pitäisi tehdä myös kauaskantoisia ratkaisuita tietotekniikan, ohjelmistojen, nettisivujen ja omien talousasioiden kanssa, jotta jotenkin tulisi toimeen ja hommaa voisi jollakin tapaa jatkaa. Järkevästihän tätä hommaa ei voi tehdä, mutta jotenkin edes.

Tänään karistetaan joulurähmää silmistä Merikarvian mediapiirin kanssa. Päivän suunnitelmissa on löytää Jälkijunassa animaation idea ja tehdä käsistä. Vuoden ensimmäinen Me Itse alajaos kokouskin pidetään. Päivä mennee pitkälti suunnitteluun ja ideointiin.

Kaksi videodemoa pitäisi päivän aikana saada eteenpäin. Illalla kokoonnutaan Ruskilan pysäkillä, jolloin siellä pitäisi olla jo jotain melkein valmista katseltavaa Kokemäenjoen rannoilta.

Päivän tehtävälistassa on nyt 16 tehtävää.

Yksi päivän tehtävistä oli tämän blogin päivittäminen viime vuoden Länsirintamalta ei mitään uutta teema uudeksi Jälkijunaksi.

Julistan siis täten MEKA TV 2014 työvuoden avatuksi Jälkijunassa. Tahmeasti alkaa vuosi, jälkijunassa rahoituksen suhteen tehtävien laahatessa perässä tekijöiden ja varsinkin rahoituksen suhteen, mutta eihän tässä mitään uutta Länsirintamalla ole.

MEKA TV Joulukalenteriluukku 6.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sopii hiljentyä pohtimaan hieman kansalaisuutta.

Kehitysvammaisten teemaviikko lähenee loppuaan tältä vuodelta. Satakunnassa Me Itse alajaokset järjestivät yhteistyökumppanien kanssa neljä tapahtumaa, joissa pohdittiin EU:n kansalaisuuden vuoden mukaisesti myös kehitysvammaisten kansalaisena olemisen oikeuksia ja velvollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan näitä teemavuoden tilaisuuksia, joissa kehitysvammaisten omaa ääntä haluttiin nostaa kuuluville paremmin, järjestettiin 40 eri puolilla Suomea.

Porin Kansalaisuuden mekin ansaitsemme -seminaarissa 3.12.2013 pohdittiin kehitysvammaisen kansalaisuuden peruskysymyksiä, miten se ansaitaan, mitä se tarkoittaa ja mihin se velvoittaa. 

Suomen kansalaisuuden voi saada syntymässä, ilmoitusmenettelyllä tai hakemuksesta. 

Kansalaiseksi tullaan siis syntymällä, mutta usein voi käydä niin, että Suomessa syntynyt kehitysvammainen pahimmillaan voi elämänsä aikana joutua peräämään omia kansalaisoikeuksiaan monta kertaa eri tilaisuuksissa.

Kansalaisena olemisen oikeudet ja velvollisuudet koskevat meitä kaikkia, mutta joskus tarvitaan myös vertaistukea ja vaikuttamistyökaluja, jotta oma ääni kuuluisi paremmin. 

Koko viikon yhteinen ajatus eri keskusteluissa oli, että eteenpäin on menty, eri tahot tekevät hyvää työtä sen eteen, että vammaistenkin äänet kansalaisina kuuluisivat, mutta yhtä yksimielinen oli myös toteamus, että paljon pitää vielä tehdä.

Alla oleva lyhytelokuva on hyvä esimerkki työstä, miten vammaisten oikeuksia vahvistetaan ja miten vammaiset itse vaikuttamalla toteuttavat myös kansalaisvelvollisuuksiaan.





Karin Takasen puhe Porissa oli viikon yksi vaikuttavimpia puheita, joka laittoi kuulijansa miettimään, että melkoisia hutilaukauksiakin tehdään vain siksi, että vammaisia itseään ei kuunnella.

Kari Takasen puhe Porissa 3.12.2013

Olen Kari Takanen.

Olen kotoisin Siikaisista.
Olen käynyt 28 vuotta
töissä Merikarvian työkeskuksessa
viitenä päivänä viikossa.

Muutin Merikarvialle 24 vuotta sitten.

Olen asunut perhehoidossa
hyvässä perheessä perhehoidossa.

Merikarvian työkeskukseen järjestettiin
20 vuotta sitten elokuvapiiri,
jossa olen toiminut alusta lähtien joka vuosi.
Olemme tehneet 33 lyhytelokuvaa
vuosien varrella.

Perustimme Me Itse alajaoksen
Merikarvialle tasan neljä vuotta sitten.

Opettelemme tietokoneiden käyttöä
ja tutkimme sosiaalista mediaa.

Meillä on ollut vertaistuki
ja vaikuttamiskoulutusta,
joissa olemme pohtineet itsemääräämisoikeutta.

Tänä syksynä sain tietää,
että perhehoitajat eivät enää jatka hoitotyötä.
11. marraskuuta sain tietää, että en pääse
asumaan Merikarvialle asuntolaan.

12. marraskuuta minulle ilmoitettiin
että muutan Karviaan
70 kilometrin päähän Merikarvialta.

Töissä tulen käymään enää
kolmena päivänä Kankaanpäässä.

Työmatkaa minulle tulee
päivittäin 90 kilometriä.

Olisin tykännyt jäädä Merikarvialle asumaan,
mutta minulta ei oikein kysytty mitään.

Tänään puhutaan vertaistuesta.
Haluaisin tietää, onko muillekin käynyt näin,
vai olenko ainoa, jolle on käynyt näin.

Kiitos kun kuuntelitte minua.

            Kari Takanen, Merikarvia

Näin se vaan on,
että toisille itsenäinen Suomi on vain itsenäisempi kuin toisille.